Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Turun herra puoris

Turun johtajuus on esillä. Kaikilla meillä on erinomainen taipumus koivistomaisesti ilmaistuna ”tietää mitä toisten rauhaan kuuluu”. Siis tältä pohjalta:

Mikko Pukkinen oli…

 Mikko Pukkisen ehdokkuus Kuntaliiton johtoon on muuttanut puheet Turun hänen kaupunginjohtajuudesta imperfektiin. Se ehkä kuuluu poliittisten eläimien lajiominaisuuksiin, että paikkojen täyttämisessä ei aikailla; kaikki politiikan tekijät ovat näissä asioissa aina aikaansa edellä ja aloitteellisia.
Onpa sitä täältä syrjäkyliltäkin kysytty sivumennen arvioita Pukkisen sopivuudesta Kuntaliittoon.
 Ihan totta - ilman sarkasmia - olen sanonut, että korkean tason edunvalvontaan, jossa tarvitsee sotkea saveen vain metsästyssaappaat, Mikko Pukkista parempaa kokoomuslaista on vaikea löytää. Esiintymiskykyä ja vakuuttavuutta on huononkin asian kuten kuntaliitosten puolustamiseen. Vaikuttavuutta täällä alatasolla vaikeuttaa pidättyväinen ja vetäytyvä toimintatapa, jonka taustalta moni on näkevinään sivistyneen käytöksen peittämää arroganssia.

 Seppo Lehtisen suuri aukko

Turun demarien suuri mies Seppo Lehtinen ilmoitti jättävänsä Kunnallisjärjestön puheenjohtajuuden. Seppo otti tuon tehtävän  epäkiitollisena aikana 1990-luvun lopulla. Osittain demarien perheriidan sävyttämän olutsotku oli halvaannuttanut järjestön. Jäljellä oli vain velkoja ja velvoitteita. Järjestön kuiville nostaminen oli miehen työ.
Seppo haluaa puheissaan tulevalle järjestöjohtajalle  - jopa hänen omaa  rooliaan -  merkittävämmän aseman. Puheenjohtajasta pitäisi tulla seuraavien kuntavaalien pormestariehdokas Turkuun.  Lähtökohdat ovat siis kovat.

Edellytyksien asettamisella pudotetaan järjestön sisällä puheena olleita ehdokkaita: Nuorten Toni Eklund, vastarannan kiiski Henry Toivari  ja varapuheenjohtaja Kristiina Hellsten eivät taida päästä riman yli.  Toinen syy heidän rannalle jäämiseen on  Mika Maaskola, joka on piirin puheenjohtajana hankkinut muodollista meriittiä. Hän  voittanee järjestön sisäisessä kädenväännössä edellä mainitut. Mika on Turku orientoitunut ja eikä kilpajuoksija pelkää ottaa suurempiakaan haasteita. Olihan kansanedustajaksi noussut  Voitto Hellstenkin tutolainen!
 Mika voisi luottamustehtävävirassa pärjätä ehdolla, että Rosenlöfin Japi jatkaisi ryhmän johdossa ja neuvottelisi poliittiset sopimukset ja toimisi katekismuksena eli vastaisi kysymykseen: Mitä se on?
 Näin voinee kuitenkin käydä vain nykymallissa ei siis pormestarikuviossa, sillä  Mika yksin ei pormestarivaaleista voittajana selviäisi. Välttämättömyydestä voi tulla myöskin hyve ja kunnallisjärjestö Seppo Lehtisen johdosta poistuttua ja Paasioiden vakuutusvallan vähetessä lopettaa puheet pormestarimallista ja kunnallisesta parlamentarismista.   Puolueiden , puoluetyön ja puoluedemokratian kannalta tämä linja voi olla enemmän kuin perusteltu.

Miksei Rosenlöf ?

Mieleeni tulikin vallankumouksellinen ajatus. Jospa vastuu ja valta yhdistettäisiin ja  kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi valittaisiin Turun demareiden politiikasta päävastuun kantanut ja Turun asioista parhaiten perillä oleva henkilö: valtuustoryhmän nykyinen puheenkjohtaja Jarmo Rosenlöf .Tämä ei tietenkään sovi kaikille turkulaisille ja kaikkein vähiten Jarmo Rosenlöfille itselleen. Enkä tätä ääneen uskaltaisi sanoa, mutta näin mutkan kautta kirjoittaen sen heitän, vaikka tiedänkin ajatuksen kohtuttomuuden nykyiset hommat hienosti hoitaneen Japin kannalta

Jos kuitenkin pormestari

Mutta leikitellään pormestari ja Turun puoluejohtaja kysymyksellä. Asetetaan kysymys: Kenen johdolla  vaalit voitetaan ja kuka olisi  tehtävään pätevä henkilö ja mistä tällainen yhdistelmä löytyy?
Sanon aluksia, että henkilöpohdinta  on nimiä lukuun ottamatta  fiktiivistä, sillä nyt esille nostamillani ei taida olla pientäkään pyrkyä ehkei minkäänlaista haluakaan laskeutua kunnalliselle tasolle.  Vaaleissa pormestariehdokkaana voisi menestystä olla vain jo nykisin tunnetuilla ja arvostetuilla  kasvoilla.

Ilkka Kantola olemukseltaan ja sisällöltään olisi varmaankin laajasti hyväksyttävissä ja toisi myös uuden tuulahduksen. Ilkka ei ole kunnallismies eikä sellainen häneen parhaalla tavalla istukaan. Hän on rohkea, mutta arvostelukykyinen eikä hän ole valtakunnan politiikassa vielä huippupisteessään.  Häntä ei voi tuhlata Turussa.
Heli Paasio olisi perinne ja sukupuoli puolellaan. Hän voisi saavuttaa kannatusta riittävästi, mutta onko Heli tekijä vai onko hän yleiskeskustelija ja miten mahtaisivat järjestösuhteet toimia. Yhdistelmä ei toimi käytännössä.
Ari Korhonen on puoluehierarkian kakkonen ja laajasti tunnettu nuoresta iästä huolimatta. Hän tuntee myös Turun. Hän on osaava ja esiintymiskykyinen eli sopivan päteväkin. Ari hallitsee järjestöasiat ja Turun byrokratian. Hänellä on siis eniten käytännön  edellytyksiä ja mikä tärkeää; Aria ei ärsytä. Vaalivetovoimasta ei ole varmuutta, eli paikan hän täyttäisi, jos sen saisi.

Ari on monessa siis suhteessa hyvä ja näyttäisi soveltuvan tehtävään paremmin kuin mainitut kansanedustajat. Mutta miten homma sopii kovassa poliittisessa puristuksessa olevan puolueen johtamisen kanssa yhteen, sillä puoluesihteerin pelikenttänä on Suomi eikä nykyinen meno näytä ilman kovia ponnistuksia kääntyvän voitoksi.
Ilmassa leijuvana lähtökohta näyttäisi olevan puoluesihteerin ajolähtöä eli kun puheenjohtajaa ei tohdita töniä siirretään vastuu puoluesihteerille tässä tapauksessa puhtaalle sijaiskärsijälle. Tällöin Ari olisi varmaankin valmiimpi kuin lukkari sotaan, mutta asetelma  heikentäisi hänen asemaansa.  Aavistuksen verran tyylikkäämpää olisi Arin oma ilmoitus, että hän haluaa keskittyä käytännön läheisempään työhän ja Turkuun; puoluesihteerin saappaat eivät ole liian suuret, mutta ne eivät ole tehty hänen jaloilleen, voisi olla ihan todenperäinen perustelukin. Siitä huolimatta  tässäkin  voi nähdä hukkuvasta laivasta pelastautumisen merkkejä, mitä tosin  Arin pehmeän nöyrä olemus  merkittävästi pehmentää.

No hyviä vaihtoehtoja ei näytä olevan ja kaikissa on aikamoinen määrä pelinpolitiikan aineksia, joista merkittävin on Lehtisen Sepon pakonomainen pyrkimys asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi. Helposti sen voidaan nähdä vaikuttavan asetelmaan haluna siirtää kilpailevia ehdokkaita syrjään. Nyt olisi hyvä asia, jos voitaisiin keskittyä yhden tehtävän täyttämiseen eikä ketjutettaisi asioita, sillä sellaisista sotkuista ei mitään hyvää seuraa.

Ja lopuksi. Kaikki vastuu on muilla kuin tämän kirjoittajalla onneksi Turulle ja minulle!