Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Reissumies Naantalissa

Naantalin teatteri oli ottanut kovan haasteen. Kesäohjelmistoon oli valittu Tauno Yliruusin näytelmä Tapio Rautavaara - Reissumies.  

Esityspaikka

Aloitetaan esityspaikasta eli entisen kaupungintalo-poliisilaitoksen nykyisen lastentarhan pihasta. Ei se hassumpi paikka ole sijaintinsa vuoksi. Intiimi ympäristö vie ajatukset menneeseen ja siitähän näytelmässä oli kyse. Näyttämö ja lavastusjärjestelyt eivät ole helpot. Tekniikkaa on lisätty, mutta ikä ja katsomon muoto  varmaankin aiheuttavat  sen, että kuuluvaisuutta toivoisi parannettavan. Mutta yhden miehen eli Mikko Kuitusen tekemäksi ne ovat kuitenkin tasokkaista verrattuna moneen muuhun Naantalissa  koettuun. Tehosteet toimivat ihan riittävästi, sillä kyllä se live-puoli tuossa teatterissa on kuitenkin pääasia.

Suurproduktio ?

Esitys on pitkä ja rooleja paljon. Lauluja on peräti 17 ja niiden päälle hyräilyt. Rooleja 25 ja näyttelijöitä 12 ja harmonikkataiteilija ynnä puvustukset, lavastukset jne.
Tapsaa isona esitti Seppo Kustonen kitaroineen ja Tapsaa poikana Mikael Söderholm 11v. Muut esiintyjät ovat Naantalin Teatterin perhegalleriasta tuttuja nimiä
Söderholmeja, Lahdenperiä ja Hiivoloita.

Porukka suoriutui yli kahden tunnin urakasta ihan mukavasti. Arvelen kuitenkin esityksen paranevan kun näytösten myötä  tarvittavaa  harjoitusta tulee lisää. Mutta ei pienet hionnan puutteet menoa haitannut. Tarina ja laulut ovat tuttuja ja siksi seuraaminen helppoa. Toisaalta Rautavaara ja hänen kaverinsa ovat elokuvista ja heistä tehdyistä filmeistä niin paljon näyteltyjä, että vertailurima on korkealla.

Hienoja suorituksia

Tapsat olivat hyviä. Seppo Kustonen on musiikkimiehiä eikä onneksi muistuta esikuvaansa liikaa eikä yritä häntä liinojamaisesti matkia. Nuori Tapsa eli Mikael Söderholm on tähti, kuten Rautavaara nimitettiin. vaativa ja onnistunut suoritus kerta kaikkiaan.
 Teija Söderholm näyttämön kovinta tasoa edustavana puoliammattilaisena  ei ennakkoarvioni mukaan parhaiten sopinut  Tapsan vaimoksi Liisa Rautavaaraksi. Mielikuvani on peräisin Naantalin Urheilukentälle pidetyistä jousiammuntakilpailusta. Liisa Rautavaara oli filmisankarin puolisoksi vaatimattoman oloinen ja iäkkäämmältä vaikuttava isokokoinen nainen. Teijaa on vaikeaa nähdä roolissa, jossa alinäytteleminen olisi paikallaan.

Nuorten tyttöjen Emmi Hiivolan, Emilia Söderholmin ja Nora Nurmen kauniit lauluäänet ja suoritukset toivat  raikkautta lavalle. Maj-Brit Lahdenperän roolisuoritus Tapsan äitinä lauluineen oli eheä kokonaisuus. Masa Niemeä esittänyt Iiro Räikkä onnistui ja kyllä Jouni Hiivola,  Esa Pakarisena  ja Kari Vilberg Reino Helismaana selvisivät hankalista tehtävistään. Ja sellaista iltama-hauskaa osasi koko porukka pitää.
Viljo Mannerjoki todella säesti haitarillaan.

Paljous ja paikka

Ohjaaja Sirpa Kauppinen oli ilmeisesti pitäytynyt käsikirjoituksen laajuudessa. Kyllä se toimi, mutta vähän vaatimattomamminkin olisi voinut erityisesti joukkokohtauksia rakentaa. Aika ajoin jäi vähän ahdetun maku.  Katsomon  hevosenkengän muoto ei salli kokonaisuuden esiintuloa, vaan osa yleisöstä joutuu helposti ahteriperspektiivin.   

Sankarini

Esityskokonaisuus on hyvä historian kertaus ja se myös vei omatkin muistot vuosien taakse. Henkilökohtaisesti  elin Rautavaaran menossa mukana siksi, että Tapio Rautavaara oli lapsuuteni sankari. Harvinainen tapaus tuo TUL:n Oulunkylän Tähteä edustanut  Lontoon vuoden 1948 olympialaisten kultamitalin saavuttanut   keihäsmies oli.
Sosialidemokraattien maakuntajuhlilla Piikkiön Jauhosaaressa näin hänet livenä ensi kerran 1950-luvun alkupuolella. Hän lauloi vesisateessa ”Sunnuntaina sataa aina” ja ” Anttilan keväthuumauksesta”. Tietenkin ihmettelin ja valittelin, miksei hän enää heitä keihästä.  Muistan äitini kertoneen, että Rautavaara oli  haastattelussa sanonut, että kitara on kevyempi, ja että sillä tienaa helpommin. Yliruusin esityksessä oli tähän liittyvä mainio kuvaus yhden laulun kertomana.
Toinen tapaus oli Naantalin Urheilukentän jousiammuntakisat nekin 50-luvulta ehkä 1957. Laji oli meille tuntematon, mutta kiinnostava. Kun sankarini sitten tuossakin lajissa nousi Suomen ja maailman huipulle oli se mannaa mielelle.

 

Rautavaara vaikuttaa

Hänen laulunsa ovat aina soineet vähän tuman sävyisesti, mutta koskettavasti. Niissä on myös sanomaa, josta Naantalin Laulajien voitokas esitys Oiva Paloheimon Ontuvasta Erikssonista on koskettava juttu.
Tänä vuonna tulee Rautavaaran kuolemasta kuluneeksi 30 vuotta, joten Naantalin teatterin valinta on todella hyvin tähän sopiva.
Ei myöskään ole pahitteeksi, vaikka Suomenkin yhteiskunnan jakautuneisuutta ennen sotia muistellaan ihan vaan henkiseksi opiksi. Esityksessä ollut lapualaisten mustapaitojen marssi ja väkivalta vetivät yleisön hiljaiseksi. 1930-luvun meno on jo unohtunut ja sen esiin nousu hämmentää monia aikalaisiamme.

Esitys on hieno lisä Naantalin omaehtoiseen kulttuuritarjontaan ja esitys on ehdottomasti näkemisen arvoinen kaikin tavoin.