Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Heikki Aalto: Onko Suomi enää hyvinvointivaltio?

Uusi luottamustehtävä Naantalin Sosiaali- ja Terveyslautakunnassa on pistänyt miettimään, mitä ympärillämme tapahtuu. Nämä asiat liittyvät myös SATA komitean työhön.

Niin kuin näilläkin sivuilla on todettu, toimeentulotuella ja peruspäivärahalla elävien ansiotason muutos ei ole lainkaan seurannut yleistä ansiotason kehitystä 90-luvulta lähtien nykypäivään (aikaan ennen nykyistä talouskriisiä). Lieneekö tällä jokin yhteys siihen, että samana ajanjaksona Naantalissa lasten huostaanotot ovat moninkertaistuneet? Muistikuvani mukaan 90- luvun puolivälissä kauhisteltiin, mihin olemme menossa, kun lapsia otetaan huostaan 1-2/vuosi. Vuonna 2008 Naantalissa tehtiin huostaanottoja 20 ja syyskuun loppuun mennessä oli tehty 100 lastensuojeluilmoitusta, joiden perusteella pitää tutkia näiden lasten ja perheiden tilanne. Jokaisesta ilmoituksesta ei luultavasti seuraa lastensuojelutoimia, mutta joka tapauksessa ne kuvaavat pahoinvointia monessa Naantalin perheessä. Koko Suomessa suunta on ollut sama, vaikka huostaanotot eivät sentään ole moninkertaistuneet(”vain” melkein tuplaantuneet). Tilanteeseen ovat varmasti vaikuttaneet aikaisempaa hanakammat ongelmiin puuttumiset, mutta selvää on, että pahoinvointi perheissä on huolestuttavasti lisääntynyt. Onko tämä seurausta edellisestä lamasta?  Ja mikä on tilanne nykylaman jälkeen?

Tässä on työsarkaa puolueellemme(oppositiossakin), jos nimittäin emme halua, että jatkossa taas entistä suurempi osa potentiaalisesta äänestäjäkunnastamme putoavat kelkasta ja siksi jättävät vaaleissa äänestämättä. Ja onhan tämä myös eettinen kysymys, johon pitää hakea muutosta, jotta ei tarvitse hävetä itseään eikä muita demareita.

Olen Mikon kanssa samaa mieltä, että toimeentulotuella ja peruspäivärahalla elävien etujen ajaminen ovat yleisesti ottaen puolueen tehtäviä ja ammattiyhdistysliikkeen vain siltä osin, joka koskee ay-liikkeen jäsenistöä.

 Ammattiyhdistyksiltä on kohtuutonta vaatia muiden kuin jäsentensä puolustamista jo siksi, että sillä on muutenkin yhä vaikeampi rooli globaalissa maailmassa. Neuvostoliiton hajottua(joka tietenkin hyvä asia) lännen pääomalla ei ole enää mitään syytä pyrkiä sopimusyhteiskuntaan palkansaajien kanssa ja tällaisen kehityssuunnan edistämiseksi pyritään hajottamaan ay- liikettä. Tätä suuntausta vastaan Suomessa ay- liike on pyrkinyt taistelemaan sopimalla ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, jolloin liittoon kuulumisesta on konkreettista hyötyä. Tämä siksi, etteivät vapaamatkustajiksi (ymmärtämättömyyttään tai huonon tilanteensa takia) ”söisi” ay- liikkeen neuvotteluvoimaa. Tiedän kyllä, että nämä vapaamatkustajat ovat joskus juuri niitä lähiöiden syrjäytyneitä, joiden puolesta haluan Sdp:hen toimivan. Silti on liikaa vaatia, että ay- liike toimisi ”hajottajiensa” puolustajana. Sen sijaan poliittiselta työväenliikkeeltä sopii odottaa kelkasta pudonneiden vähäosaisten puolustamista. Nämä ovat vaikeita yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä, joihin ainakaan minulla ei ole valmiita vastauksia.

Puolueesta yleisesti sen verran, että on päivänselvää, että demarit ovat - varsinkin Suomessa - uudistumistarpeessa. SDP:n veljespuolueet Länsi-Euroopassa ja Pohjolassa ovat onnistuneet ansaitsemaan äänestäjäkunnan luottamuksen paremmin kuin Suomen demarit. Näin totesi minullenorjalainen toveri taannoin eikä siinä auttanut vetoaminen erilaiseen historialliseen taustaan. Norjassa on myös ollut vahva kommunistinen puolue eikä öljyvaratkaan pysty kannatuseroa selittämään.

Länsi- Euroopan maissa on ollut yleensä polarisoituneempi poliittinen elämä kuin Suomessa. Oppositiossa ollessaan demarit ovat selkeämpi vaihtoehto hallitukselle kuin meillä. Millaiseen kehitykseen tämä on johtanut näissä maissa? Ainakin elintasoltaan ja perusturvaltaan nämä maat ovat vähintään Suomen veroisia myös muualla kuin öljy- Norjassa.

Hessu Aalto