Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Ihmiset eivät ole kiinnostuneita puolueista vaan elämästä

Uuden vuoden reippailu, innostukaa vastaamaan!
Terve kaikki, olen ovelus, ja kehun itseäni. Yli kaksi vuotta sitten kirjoitin Kaupunkiuutisissa pääkirjoituksen kansantalouden harrastelijan näkökulmasta. Tarjoan vanhaa puheenvuoroani keskusteluun ja kritiikkiin siksi, että taloustaantuma muka yllättää meidät yhtäkkisyydellään. Niin ei ole. Mikään ei yllätä. Taloutemme perustuu työllistävän pk-sektorin muutaman kuukauden tilauskantaan. Rahoituskriisi iskee ensimmäisenä työvoimavaltaiseen ja rahoitusriippuvaiseen pk-sektoriin - ja aina suurimpana yllätyksenä ikuiseen hyvinvointiin uskovalle palkansaajalle.

Voi esittää kysymyksen demaripuolueelle. Onko se koskaan vuosikymmenien mittaan tarjonnut äänestäjille informaatiota ja mahdollisuutta oivaltaa yrityselämän ja kansantalouden problematiikkaa, kuinka pien-, perhe-, ja pk-yritykset vastaavat työllisyydestä noin 90-prosenttisesti? Vai onko se liehitellyt mytologiaa työnantajan riistäjämentaliteetista, vaikka omaa kuvetta kaivava ja rahoitus- ja suhdanneriskin ottava pien- ja pk-yrittäjä on ollut jo kauan suomalaisen yhteiskunnan perusrakentaja (ja ehkä markkinatalouden isoin riistetty ilman vaikutusvaltaista etujärjestöä)?

Pitäisikö demareitten opetella etsimään rakentavaa suhdetta työllistävään yrityselämään vientiteollisuuden ohella vai pelkästään kiistellä yleispolitiikasta elitistisesti hallituksen tai hallituksessa ollessaan opposition kanssa - mikä on palkansaajan kannalta täysin yhdentekevää?

Veikkaan, että muutos teollisuusyhteiskunnasta pienyrittäjävetoiseen yhteiskuntaan eniten hämärtää ihmisten kuvaa siitä,  mitä demaripuolue tarjoaa ja kenelle, koska demareitten valta syntyi teollisuus-Suomessa ja sen luokkajaossa, mikä on ollut jo kauan sitten mennyttä maailmaa.

Ihmettelemme, kuinka talous voi syöksyä laskuun parissa kuukaudessa. Ei siinä mitään ihmettelemistä ole. Kun pk-yrityksissä jo kolmen kuukauden tilauskanta on merkki normaalista menestyvyydestä ja rahoituskriisin seurauksena yrityksen laskutus alkaa salamannopeasti pätkiä, rahoitus kiristyy ja katkeaa, tilauskanta kutistuu saman tien kuukauteen tai kahteen viikkoon, on pakko ruveta pähkäilemään, miten maksaa ihmisille palkka työstä, jota ei ole tiedossa.

Hyvinvointimme perustuu työllistävien pk-yritysten häiriintymättömään kassavirtaan ja rahoitusjärjestelmään. Pitäisikö demareitten nykyistä enemmän analysoida ja yhteiskunnallisesti arvostaa pk-yritysten merkitystä? Puhua arkipäivän tosiasioista. Vaikkapa siitä, että 20 vuoden asuntolainan ottavan duunariperheen taustalla tekee työtään työntekijöistään vastuussa oleva ja kansainvälisesti verkottuneen pankki- ja rahoitusjärjestelmän varassa kärvistelevä työnantaja, joka hänkin on vain tavallinen lapsiperheen Einari-iskä tai Annamari-äiskä? Tällaista todellisuutta demaripolitiikka ei ole koskaan tavoittanut, koska se ei ole sitä halunnut havainnoidakaan.

Ihmiset haluavat iloa: toivoa, uskoa ja sitä kautta ehkäpä jopa talkoita. On älytön traditio, että oppositiossa täytyy vetää kauhunaamari päälle ja pelotella ihmisiä. Miksei oppositiossa voi herättää uutta myönteistä huomista. Vanhanaikainen politiikka teatraalisine valtapoliittisine asetelmineen on loppupalanut. Demareitten voima ei ole hallituksen arvostelussa, vaan oman elämänmyönteisen, sosiaalisen kuvan löytämisessä. Se ei vain kovin helposti löydy, kun demariedustajat kaikkialla ovat pääsääntöisesti erilaisten järjestöjen ja julkishallinnon tympeänoloisia silmäätekeviä. Luottamusta ei löydy, kun demareilla ei ole ihmisiä, jotka tulevat reippaan suorasti ihmisten parista, normaalista työelämästä. Ehkä Naantalissa asiat eivät ole näin huonosti. Demarivaltuutettujen kytköstä JHL:ään ei voi pitää vielä liian hankalana, toisin kuin Turussa, missä demareitten taustaimago on katastrofaalinen. Naantalissa voisi olla mahdollisuus arkitasolta nousevaan yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Kokoomuksesta löytyy tulevaisuudessa paljon palkansaajaperheiden ymmärrystä ja uudenlaista sosiaalisuutta. Demareitten on löydettävä palkansaajatason keskustelu yli puoluerajojen, kunnallistasolla tulevaisuus ei rakennu enää kauan vanhoihin puoluementaliteetteihin. Ihmiset eivät ole kiinnostuneita puolueista, vaan elämästä, kuka omastaan, kuka jopa toisten, yhteisestä.

Erilaisia arvoja edustavat ihmiset nousevat puolueiden sijasta esiin. Mielialat pitäisi havainnoida, ihmisten aistimukset vaistottava, ja niitä myös kunnioitettava, ei omia vanhoja asenteita ja puolueriitoja. Koulutetut ihmiset löytävät identiteettinsä politiikkaan nykyään ammattiliittonsa, ei puolueen kautta. Yhteiskunta muuttuu ammattikorporatiiviseksi. Akavan liittojen tyylikäs edunvalvonta on tehnyt koulutetuista nuorista eduistaan tietoisempia (ja vaaleissa kokoomuslaisia) kuin hitsareista ja rakennusmiehistä, joihin breshneviläisellä järjestödemokratialla toimivalla SAK:lla ei ole ollut lamanjälkeisessä Suomessa mitään myönteistä kontaktia.

Kritisoikaa, ystävällisin terveisin Aku Aittokallio (www.kaupunkiuutiset.fi klikkaus LEHDET klikkaus 2006 klikkaus 18.10.2006) Lukekaa myös hienon demarin, Ruth Hasanin haastattelu Turun