Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

AA on auttaja kahdella isolla AA:lla

AA ja AL syyspäivät Naantalissa 25.10.2008
Mikko Rönnholm, kv pj: tervehdys 

 ALUKSI KIITÄN JÄRJÄSTÄJIÄ   Naantalille suodusta kunniasta toimia tämän kokouksen tapahtumapaikkana. Paistaa kuin Naantalin aurinko, on maan kuulu sanonta. Sen taustalla on uppiniskainen,   hallitsijalle mieltään osoittava muutaman sadan asukkaan Naantalin kaupunki. 1700-luvulla kaupunki  joutui nimittäin kruunun uhkasakkojen edessä rakentamaan turhana pitämänsä tulliaidan ja portin. Tehdäkseen toimenpiteen tarpeettomuuden selväksi, pystytettiin portin päälle puinen kultainen aurinko. En tiedä puhuttiinko silloin isä aurinkoisesta, mutta sillä viitattiin turhanpäiväiseen Ruotsin kuninkaaseen, joka keräsi rahaa älyttömiin sotaretkiin.

Kaupunki perustettiin jo 1443 birgittalaisluostarin kylkeen. Ja pyhä Birgitta oli aikoinaan jo reipassanainen nainen: hän nimitti kuningas Mauno Eerikinpoikaa mieheksi, jolla aasin aivot ja jäniksen sydän. Ehkä tämä tyylilajia on taustalla naantalilaisten myöhemmässä käyttäytymisessä.
Naantali on aina ollut suuren itäisen naapurin Turun varjossa Ja sanonta "älä sure Naantalin köyhyyttä, sillä Turku on rikas", on hallinnut historiaamme. 
Uskonpuhdistuksen jälkeen luostarin varjoon perustetun kaupungin vaikeudet seurasivat vaikeuksia kunnes 1863 Naantaliin perustettiin kylpylaitos, joka toimi 100 vuotta.
Sota-ajat toivat laivaston Naantaliin ja Naantalin hyvä syvä väylä löydettiin. Siihen tukeutuen tänne on rakennettu erityisesti energiateollisuutta: Nesteen jalostamo, IVO-Fortumin voimalaitos, Exxon- Mobilin voiteluainetehdas ym. tekivät Naantalista vakavaraisen menestyvän kaupungin, jonka puinen keskiaikainen  kaupunkisydän  ja kesäinen aurinko ovat edelleen voimissaan .
Turismi  Kultarannan , kylpylän ja Muumien muodossa on täällä hyvässä vedossa ja paikkakunnalla käy yli puoli miljoonaa vierasta vuodessa.
Luojan luomaa ja valtion suomaa on menestyksemme taustalla. Oma osuutemme on ollut jotenkin kunniallisesti hoitaa hyvistä lähtökohdista kaupunkia ja sen palveluja siten, että tyytyväisyyskyselyissä saamme hyviä arvosanoja.

Vuoden vaihteessa Naantaliin liittyvät saaristokunnat,  Rymättylä, Merimasku ja Velkua. Asukasluku kasvaa runsaalla 4.000 maapinta-ala viisinkertaiseksesi . Kokonaispinta-ala kymmen- ja saarien määrä satakertaiseksi hieman  liioittelen. Saaristo-Naantali tulee olemaan tuhannen saaren kunta, joka  muodostaa suomenkielisen saariston ydinalueista. Tällä tavalla me täällä omalta osaltamme kannamme vastuun kunnallisten palvelujen hoitamisesta vaikeissa olosuhteissa ja samalla luomme mahdollisuuksia saaristoon tukeutuvan matkailuelinkeinon kehittämiseen. Aika näyttää miten onnistumme.

Pittoreski idylli on näkyvää osaa elämäämme. Mutta "muuten olemme niin kuin yksi meistä vaan". Tähän ympäristöön ja taustaan liittyy tietenkin omat murheensa, jotka voivat olla erikoisen ahdistavia ympäristössä, jossa kaikki tuntuisi  olevan hyvässä kunnossa. Teidän kutsunne, jossa Naantalin tupla AA oli lihavoituna on symbolisesti hieno oivallus:  Se kertoo enemmän kuin sanan selitys. Se on hyvä muistutus meille kaikille siitä, että viime kädessä aina on kysymys ihmisisestä.  Tässäkin idyllissä on huutava tarve teidän yhteisönne toiminnasta. Julkisen vallan puolella, jossa useimmiten lasketaan euroja, ei riittävästi ymmärretä teidän kallisarvoista työtänne. Se johtuu meistä sokeista ja kuuroista ja tietenkin teistä ja teidän toimintaperiaatteistanne.
Isälläni oli tapana sanoa: Kiitoksia paljon ja se ei ole paljon. Kun teitä kiitän tiedän, että se ei todellakaan ole paljon.

Tiedän, että te ette hyväksy henkilöhistorioiden keräämistä. Mutta sallinette, että ulkopuolisena  lyhyesti muistelen. Järjestönne toiminta alkoi Suomessa 60 vuotta sitten vuonna 1948. Samana vuotena syntyi paras lapsuuden ystäväni, leikkitoverini, jokapäiväinen kumppanini . Lahjakas, nokkela  ja nopeajalkainen mailerin alku, jonka kantapäitä me vanhemmatkin saimme katsella.  Maailma sitten vieroitti, etäännytti meidät.
Meillä kaikilla on aina kiire, olevinaan. Huomaamme, mutta torjumme ystävämme hädän vakuuttamalla itsellemme, että emme me voi mitään tehdä eikä ole asiamme sekaantua muiden elämään.  Tilanne häiritsi silloin tällöin suuremmissa käänteissä, kunnes taas tunne painui unholaan.
Neljä vuotta sitten sain kuulla, että uuden elämän tärkein päivä oli koittanut: Sinä päivänä hän jätti ottamatta. Elämän epäoikeudenmukaisuuden julmana todistuksena hän sairastui vakavasti pari vuotta tuon päivän jälkeen. Useampaan kertaan hän sanoi, että kaikkein vaikeimmasta sairaudesta siitä, jonka potilas viimeisenä itse huomaa, irti pääseminen oli hänen elämänsä paras asia ja siitä hän on kiitollinen häntä viimeiseen asti tukeneille ystäville teidän toveripiirillenne.  Tähän ei ole lisättävää.