Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Veroista ja päivähoidosta

”Veronalennusten lisäksi myös palkankorotukset jatkuvat ensi vuonna suurina. Samalla tänä vuonna nähty öljyn ja ruoan maailmanmarkkinahintojen nopeasta kasvusta aiheutuva korkea inflaatio on taittumassa.

Hallitus on keskittynyt inflaation torjuntaan ja suomalaisten ostovoimakehityksen turvaamiseen vaikeassa maailmantalouden tilanteessa. Antamani budjettiesityksen seurauksena valtiovallan toimenpiteet vaikuttavat ensi vuoden inflaatioon lähes prosenttiyksikön verran laskevasti verrattuna tähän vuoteen.

Kaiken kaikkiaan ensi vuodesta on tulossa palkansaajan ansiokehityksessä ja kukkarossa kasvavan ostovoiman suhteen erityisen hyvä vuosi.”

Yllä oleva teksti on ministeri Jyrki Kataisen TS:n kolumnista 5.8.2008:

Inflaatio

Tämän vuoden huippukorkea inflaatio on hänen mielestään maailmanmarkkinahinnoista johtuvaa, vaikka tosiasiallisesti Tilastokeskuksen Ilkka Lehtisen mukaan inflaatiosta 60 prosenttia eli 2.4 prosenttia on kotikutoista. Tämän Katainen itsekin tunnustaa, kun hän samassa kirjoituksessa kehuu, että budjettiesityksen seurauksena inflaatio laskee ensi vuonna lähes prosenttiyksikön verran.

Kysymys kuuluu:  Miksi odottaa ensivuotta inflaation vastaisissa toimissa?
Olisikohan taustalla mm:ssa puheenjohtaja Kataisen vaalipopulismi ja asiaton sekaantuminen työmarkkinoiden toimintaan. Toisena syynä voi mainita finanssipolitiikan yleensä eli inflaatio saa näyttämään valtion talouden tilan paremmalta -hetkellisesti.

Toiveajattelua

Kataisen ruusuinen maalaus ensi vuodesta on silkkaa luuloa, jonka tarkoituksena on kääntää nousuun kansalaisten keskuudessa romahtanut luottamus Suomen talouden hoitoon. Irtisanomiset ja yritysten huonot tulokset ovat kuitenkin päivittäisiä faktoja, jotka eivät puhumalla poistu.

Palkansaajan veoja on alennettava ja pääomatuloista osa kunnille

Kaitaisen ensivuoden tuloveroesitys ei ole perusteeton ja sen lisäksi se taktisesti fiksu melkein luulisi mediakonsultin käsialaksi.
Suhteellisen vaatimaton veron kevennys, jota jaetaan suurituloisille palkansaajille enemmän, on saanut asioita pohtimattomat demarit heti haukkumaan väärää puuta eli hyvätuloisia palkansaajia sen sijaan, että oltaisiin kiinnitetty päähuomio verotuksen ja hallituksen politiikan todellisiin virheisiin ja vääryyksiin: Veropohjan jatkuvaan kaventamiseen ja todella  varakkaiden suosimiseen.  Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus vaativat näissä oloissa kaikkien palkansaajan puolustamista myös veronmaksajana. Nyt on käymässä niin onnettomasti, että ensin Kokoomus ja Kepu antavat kaiken mahdollisen avun omilleen (perintö, metsä, ruoka jne.) ja sitten vielä syyttävät meitä demareita siitä, että palkansaajan verotus ei laske, kun me kovaäänisesti puolustamme palkkatulojen progressiota ja verotulojen keräämisen välttämättömyyttä. Tässä on lennetty pahanpäiväisesti lankaan!

Mielestäni voisimme ihan hyvin hyväksyä veronkevennykset kaikille Kataisen mallin mukaisesti, mutta samaan aikaan meidän on vaadittava, että kaikille tulee saada samat tulon lisäykset muilla toimilla, kuten eläkkeiden ja tulonsiirtojen korotuksilla. Edelleen meidän olisi huolehdittava kuntien selviytymisestä. Siinnä tarkoituksessa pääomatulojen jakaminen kunnan ja valtion välillä olisi oivallinen ja oikeudenmukainen väline.  

Päivähoito

Puoluekokouksessa läsnä olleena tiedän, että puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei suinkaan ajanut maksutonta päivähoitoa, vaan SNK:n ehdotuksen onnistui saamaan läpi ikivireä Ilkka Taipale, joka käytti huomattavia agitaatiotaitojaan ja kokousajan rajallisuutta hyväkseen. Niin sitten syntyi valmistelematon päätös, jota on aiheesta arvosteltu.

Siinnä on kuitenkin puolensa ja puolensa. En ole mikään innokas maksuttomuuden kannattaja: Pieni maksu on hyvä muistutus, että palvelun tuottaminen ei ole ilmaista.  Tietenkin  maksuttomuudesta  suurimman hyödyn saavat parempituloiset, koska maksu on porrastettu tulojen mukaan. Ilmaisluokassa olevat eivät luonnollisesti hyödy mitään, tyhjästä kun ei voi nyhjäistä.

Kuitenkin lähes kaikki ja erityisesti demarit ovat maksuttoman koulun kannattaja, ja siksi voisi ajatella, että ainakin esiopetuskin olisi ilmaista. Kun vielä koko päivähoitoa ollaan siirtämässä sosiaalitoimesta opetustoimeen, Työvoimasta on tällä hetkellä pulaa.  Kansatulokakku kasvaa lisääntyvän työssäkäynnin ansiosta ehkä enemmän,  kuin maksuttomuus rasittaa julkista taloutta.  Siten järjestely olisi taloudellisesti viisasta. Voisi myös ajatella, että lapsiperheet ovat hyviä kuluttajia eli toivottua kotimaista kysyntää lisättäisiin kun päivähoitomaksut voi panna kulutukseen.

 Hämärässä muistissani on myös sellainenkin asia, että muutama vuosi sitten Ruotsin kokoomus ajoi tätä samaa asiaa. Maksuttomuutta taidettiin sielläkin ehkä juuri demareiden toimesta vastustaa Kataisen täällä käyttämillä argumenteilla: Siitä hyötyvät Kataisen kaltaiset hyvätuloiset eniten.
Tähän kokonaisuuteen liittyy kotihoidon tuki, josta on käyty ja käydään jatkuvaa keskustelua. Kotona tapahtuvaa hoitoa perustellaan sillä, että se on halpaa verrattuna päivähoitoon ja tietenkin siksi, että äiti on paras hoitaja. Sitä vastustetaan siksi, että se on turhaa tulonsiirtoa niille, jotka muutoinkin olisivat kotona, erityisesti ideaa on pidetty Kepun emäntätukena. Kotihoidon tuen tulisi taas olla niin suuren, että kannattaisi jäädä kotiin. Siinnä taas ongelmaksi muodostuu sen korkea hinta ja työvoiman tarjontaa vähentävä vaikutus.

Päivähoidossa on vaikeaa löytää parasta tai edes siedettävää mallia. Tietoa ei ole riittävästi ja tieto näyttää olevan vahvassa muutoksessa: Se mikä on järkevää suuren työttömyyden aikana, on työvoimapulan oloissa tyhmää. 
Sitten on vielä se tärkein tekijä eli lapsi ja hänen vanhemmat. Toiset lapset viihtyvät kotona, tosille taas seura on parasta. Myös vanhempien toiveet vaihtelevat: Jotkut haluavat olla ehdottomasti  lapsen kanssa kotona, toisille se on taas kauhistus.

Kaikesta moniulotteisuudesta voisi päätellä, että  ei kannatkaan yrittää löytää mitään puhdasoppista parasta  mallia, vaan tulisi pitää yllä erilaisia mahdollisuuksia ja niitä voisi esimerkiksi maksuilla  ohjailla suhdepolitiikan edellyttämään suuntaan.  (mr)