Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

2007 takana mitä vuonna 2008 edessä, Nesteen päätöskö?

Hyvä talouskehitys tuhritaan

Suomen talouskehitys on ollut hyvääkin parempaa. Taustalla on maailmantalouden kasvu ja Suomen hyvät lähtökohdat. Tätä ihmettä on rakennettu Suomen ennen kokemattoman syvän laman jälkeen. Luovan tuhon raunioille rakennettiin Paavo Lipposen eurooppalaisen vision ja suomalaisen kolmikannan keinoin kukoistava kansantalous, jossa maalla on ollut malttia vahvistua ja vaurastua. Työllisyydessä ollaan parhaiden päivien lukemissa ja Suomen kansantalous pärjää omillaan, viedään enemmän kuin tuodaan eikä nettovelkaa ole ulkomaille. Suomi valtiona on ykkösluokassa, ja maan kansalaiset keskimäärin ovat varakkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Hyvä Suomi

Tätähän on vaikea kestää. ”Jos vaikeuksia ei ole, niitä hankitaan”, on tapana sanoa. Menestyksen kestäminen on sekin tunnetusti hankalaa. Ahneudella ei myöskään ole rajaa. Ei liene mitään erityistä syytä olla arvaamatta, että kyllä tämä tästä alaspäin kääntyy, kulta-ajat ovat ohi. Mutta ei tässä varmaankaan mitään välitöntä katastrofia ole tiedossa.
Hyvin menee vieläkin paitsi, että Turun seutu voi olla suuresta laivanrakennuksen riippuvuudesta johtuen jo ensi vuonna vaikeuksissa vähän samalla tavalla kuin metsäteollisuuden paikkakunnat Lapissa ja Kymessä tänä talouden huippu vuotena.

Poliittinen petos tuottaa tulosta !

Taloudellinen perusrakenne ratkaisee poliittisen ylärakenteenkin tuli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa todistettua. Kun rikkailla meni hyvin, pärjäävät omistavaa luokkaa edustavat puolueet. yrittäjien ja omistajien kokoomus ja maatalousrälssin Keskusta ottivat valtikan. Tätä oli taitavasti pohjustettu presidentin vaaleissa Sauli Niinistön ylivoimaisen hyvän työväenpresidenttikampanjan avulla, mutta kyllä siinnä vahvana apuna oli demareiden taitamattomuus. Viekkautta ja suoranaista poliittista petostakin harrastettiin kylmäverisellä tasa-arvotupo populismilla.
Kaiken koetun jälkeenkin tulee kuitenkin pitää mielessä, että vaalien suuri viisaus ei ole oikeudenmukaisuudessa eikä tekojen palkitsemissa ja tuomitsemisessa, vaan vaalien tärkein tehtävä on valita kansakunnalle poliittinen johto. Valinnat ei siis  ole hyviä eikä pahoja, mutta ne ovat lopullisia.  Vaihteluakin kaivataan vaihtelun vuoksi ja ylpeys kostautuu politiikassakin, ehkä siitä tietää Eero Heinäluomakin jotain?

Itsekäs taktikointi ja epäsolidaarisuus syövät kannatusta

Oma tarinansa on paikallisemmalla tasolla. Tunnettuahan on, että vihamies, verivihollinen ja saman vaalipiirin edustajaehdokas on ranking-järjestys poliittisessa kamppailussa. Meillä Suomessa tämä pitkien listojen tilalle otettu yksilöllinen vaali vahvistaa ilmiötä. Henkilökohtaisten äänien perusteella tapahtuva vaalipiirin paikkojen jako johtaa siihen, että menestykseen tähtäävän ehdokkaan lähistöltä pitää häätää sopimalla ja uhkaamalla samoista äänistä kamppailevat ehdokkaat. Siksipä ei Turusta tahtonut löytyä miespuolisia ehdokkaita eikä Salosta suurimman yhdistyksen sisältä toista ehdokasta. Tämä johti tilanteeseen, että Sdp:n naisehdokkaat saivat 3/4 osaa annetuista äänistä!  
 Katja Taimelasta tuli Salon kansanedustaja. Seppo Lehtisestä sen sijaan ei tullut Turun. Pahinta tässä oli, että tämä edesvastuuton asetelma vaikutti kokonaisvaalitulokseen. Totaali katastrofilta vältyttiin, kun piirin toiminnanjohtaja Talvikki Koskinen onnistui hankkimaan Ilkka Kantolan listoille. Hän pelasti puolueen neljännen paikan. Omasta yhteisen hyvään tähdänneestä toiminnastamme Ilkka Kantolan puolesta olemme syystä ylpeitä. Pettymyksen katkeroittamat vihamieliset purkaukset meitä kohtaan kääntyvät vielä kiitoksen sanoiksi, on uskomme, jota Ilkka Kantolan tyylikäs kansanedustajana esiintyminen vain vahvistaa.
Ajatelkaamme myös nk. poliittista vastuuta. Varsinais-Suomea edustavat puolueen johdossa Seppo Lehtinen puoluevaltuuston varapuheenjohtajan ja Heli Paasio puoluehallituksen jäsenenä. Oletteko nähneet heidät kantamassa vastuuta Eero Heinäluoman ja Maarit Felt-Rannan rinnalla. Missä on yhteisvastuu? Onko tässä eräs heikon menestyksen selitys. Voiko olla uskottavuutta laajemmasta solidaarisuudesta, jos sitä  ei löydy puolueen sisäisestä toiminastasta?

Parashankkeesta tuli totta

Kunta- ja palvelurakenne nousi hallitusohjelmassa olemattomuudesta huolimatta Vanhasen hallituskaudella keskeiseen rooliin. Kuntatasolla tositoimiin ryhdyttiin vuonna 2007. Palvelurakenne tarkoitti vaatimusta nostaa kunnallisten palvelujen tuottavuutta tehostamalla tuotantoa. Useimmiten keinona mainittiin palvelutuotannon yksityistäminen. Kuntarakenne puolella tavoitteena oli tarkoituksenmukaisempi kuntajaotus, joka merkitsi useimmiten pieneten kuntien liittämistä suurempiin. Aivan erityisenä tehtävänä oli parantaa suurempien kaupunkikeskusten ja niiden ympärillä olevien kuntien yhteistyötä.
 Saaristo näyttää tietä
Keskusta puolueen sitoutuminen hankkeeseen yllätti ja niinpä Varsinais-Suomessa on tehty yli ennakko-odotusten monia päätöksiä.
 Ruotsalainen saaristo oli kärjessä, sitten tuli Salon seutu ja seuraavana olikin sitten Saaristo-Naantalin synty. Menneenä syksynä ovat Loimaan seudun kunnat, Kaarina-Piikkiö sekä Masku, Lemu ja Askainen ovat  tehneet ratkaisunsa. Saloon liittyminen on luonnollista kaupungin erinomaisen yhteisöveropohjan vuoksi. Ruotsinkielisyys on luonteva yhdistävä tekijä Kemiön saaren ja Länsi Turunmaan järjestelyssä. Rymättylä oli aloitteentekijä Naantaliin yhdistymisessä ja muutaman mutkan kautta mukaan tulivat Merimasku ja Velkua sen sijaan Askainen Lemu ja Masku irtaantuivat muodostaen oman yksikkönsä, jonka ongelmana terveys- ja sosiaalipalveluissa saavuttaa 20.000 asukkaan raja.  Naantalillekin se jää vajaaksi runsaalla tuhannella, mutta saaristoisuus eli 800 saarta lienee lain tarkoittama erityispiirre.
Nyt on meneillään arkiset suunnitelmat kuntaliitoksen toteuttamiseksi. Virkamiesvalmistelulle on asetettu tavoitteeksi hallinnon kustannusten alentaminen synergiahyötyjen avulla. Tässä voidaan vielä kokea pettymyksiä. Asenteet eivät ihan parasta lupaa.

Turku tähtää kuntaliitoksiin aina vaan?

Turun kaupunkiseutusuunnitelman teossa oli aika ajoin farssin tuntua. Ensin ennen eduskuntavaaleja ei kutkarakennetta uskallettu nostaa pöydälle. Sitten, kun suunnitelma elokuussa oli valmistumassa, ilmoitti Turku, että he tulevat tekemään aloitteen kuntarakenneuudistusselvityksestä. Ehdotus on joulukuun lopulla täsmentynyt ja nyt sanotaan suoraan, että pyritään kuntaliitoksiin vuoden 2013 alusta siten, että päätökset tulisi tehdä vuonna 2010. Turussa uskotaan, että selvitysmies - todennäköisesti suuren Salon seudun tekijä Arto Koski - on ihmeiden tekijä.  joka tälläkin saisi asiat Turun kannalta oikealle uralle. Valtionvarainministeriössä majaansa pitävä Mari Kiviniemi on luvannut auttaa, koska se haluaa pienentää kunnille ajettavia avustuksia. Turun kannalta mikä tahansa muutos on parannus. Sen sijaan Salon vetonaulana ollut erinomainen kuntatalous on Turun heikkoutena, kun taas Turun ympäristökunnat ovat hyvissä kantimissa. Turku valittaa väestökehitystä ja puhuu kilpailukyytekijöistä. Moneen kertaan pyydetyt selvitykset on tekemättä. Faktapohjainen arviointi puuttuu. Vain yksi varma voittaja on tiedossa. se on valtio, jonka huippusuuret valtionavut Turulle vähenisivät, jos pienempiä valtionosuuksia saavia kuntia liitettäisiin siihen.. Ja toinen asia on ilmiselvä: Kuntaliitos kätkisi allensa Turun omien ihan itse tehtyjen ongelmien ratkaisemisen tarpeen. Vanha kuninkaiden temppu suunnata huomio ulkopolitiikkaan, kun sisäiset asiat ovat rempallaan, on Turussa uusiokäytössä. Tähän tangoon ei taida olla montaa lähtijää ei ainakaan Naantalista. Toivoisi todella, että Turussa tehtäisiin kotiläksyt paremmin ja keskityttäisiin mahdollisuuksien taitamiseen. Salon seudun vahvistuminen ei ole Turulta pois, mutta sen sijaan maakuntahallinnon väheksyminen ei yhteen kuuluvuutta lisää. Maakuntaa tarvitaan pienempien seutukuntien kehityksessä mukana pitämiseksi. Maakunnan kautta Salo yhteenkuuluvuutta voidaan lisätä. Se Varsinais-suomen pääkaupungin ilmiselvä etu.

Naantalin puolelta on painotettu, että Naantali-brandi lisää Turun seudun kilpailukykyä. Se on paljon puhutun saaristomatkailun mahdollisuus. Näyttävä osoitus tästä on uskomaton Kultaranta Golfin toteuttaminen. Siitä voi kehittyä portti laajempaan saariston hyödyntämiseen. Sitä tämä alue tarvitsee eikä Saaristo-Naantalin hävittämistä Turun pohjattomiin tarpeisiin.

 

Uuden Vuoden ennustus: Finlinkin ja Finfeedsin sitoutuminen Naantaliin siirtää Humaliston kaavan vuoteen 2020 ?

 Naantalin satama ja sataman läheisyyteen Humalistoon rakentaminen on noussut vahvasti esiin. Taustana on korkeimman hallinto-oikeuden päätös, kumota Naantalin valtuuston asemakaavapäätös. KHO edellytti melu- ja maaperäselvitysten tekemistä ennen kaavan uudelleen käsittelyä. Finfeeds oli jo valittajana ja Finlink on ilmaissut taas uudelleen vastustavansa asuinrakentamista. Rannikkoseudun aktiivisuus on herätellyt laajempaa kiinnostusta. Jussi Kuustosen keräsi 3.600 allekirjoitusta rakentamista vastustavaan adressiin. Se on merkittävä kansalaismielipide; Meidän laimean poliittisen osallistumisen olosuhteissa adressia on pidettävä poikkeuksellisen painavana tekijänä.
Jo lokakuussa pohdittiin Naantalin keskustan kehittämistä. Tuolloin kirjoitin näillä sivuilla keskustan kehittämisestä Humaliston kaavan liittyen seuraavaa:

 Naantalin keskustan laajennusta tulisi myös tarkastella toiseenkin suuntaa. Jo Jorma Kallion aikana ja sitä aikaisemminkin on ollut ideoita hyödyntää Kuparivuoren kallion sisuksia erilaisiin hienoihin tarkoituksiin, kuten jää- ja uimahalliksi sekä pysäköintitiloiksi. Siihen hankkeeseen liitettiin myös rakentamista Kuparivuoren pohjois- ja koillisrinteille eli Kuparivuorenkadun ja Uolevi Raadenkadun varteen nykyiseen puistoon.
Tätä ideaa on myöhemmin maiskutellut nykyinen kaupunginjohtaja Timo Kvist siinnä vaiheessa, kun Muumimaailman pysäköintiongelma oli edellisvuotena pahimmillaan.
Ajatusmallissa on ideaa.  
Pikkukaupungin pysäköinnin hoitamiseksi hanke erillisenä ei taida lyödä leiville.  Parkkiluola on liian kallis.  Uima- ja muiden hallien rakentamiseen ei tutkituista haluista huolimatta taida olla rahkeita ihan välittömästi.  Tätä ulottuvuutta ei tulisi kuitenkaan unohtaa keskustan suunnittelussa. Ehkä löytyisi jokin vaiheittaisen rakentamisen malli, jossa pimeä Kuparivuoren rinne voisi tulla asuintalojen sijoituspaikkana kysymykseen, jos ympäristöväki, asukkaat ja viranomaiset sen voisiat sietää. Pohjoisrinne ei ole mikään ihanteellinen ulkoilu ja virkistysalue, joten tuskin siinnä mitään korvaamatonta menetetään. Ensi vaiheessa uusien talojen pysäköinti sijoitettaisiin kallion sisälle ja tällä avattaisiin luolaston rakentaminen, jotka jatkettaisiin, kun edellytykset syntyvät.

Tällä hankkeella voitaisiin korvata ainakin osittain sitä rakentamista, joka näyttä pääosin estyvän tai ainakin siirtyvän Humaliston suunnalla. Humaliston kaavaa ovat vastustaneet monet sataman toimintaedellytyksistä huolestuneet naantalilaiset. Demokraattisessa hallinnossa kansallismielipiteellä on suuri merkitys sinänsä.  Kun tämän lisäksi alueella toimiva teollisuus eli tanskalaisen Daniscon omistama Finfeeds on osoittanut suurta huolta tulevaisuuden toimintamahdollisuuksiensa puolesta, johtaa tämä luonnollisesti vaihtoehtoisten mahdollisuuksien pohdintaan. Finfeedsin asenne  voisi olla myös mahdollisuus. Perustellusti voisi olettaa, että yhtiö olisi valmis jatkamaan toimintaansa tämän vuosikymmenen jälkeenkin ja tämän varmistamiseksi yhtiö voisi sitoutua nykyisiin tehdaspaikkaan pidemmän ajan sopimuksilla. Alueen tuleva pitkäaikainen käyttö voisi puolestaan vähentää rakentamispaineita tai vähintäänkin siirtää niitä aikaan, jolloin alueen tulevaisuudesta tiedetään enemmän.
Kun tähän yhteyteen lisätään vielä Finlinkin voimakkaat liikenteen edellytyksistä lausutut mielipiteet, niin voisi uskoa, että italialaisvarustamokin voisi olla valmis tekemään pitkäaikaisen sopimuksen Naantalin kaupungin kanssa liikenteen jatkamisesta esimerkiksi vuoteen 2020 asti. Tällöin pelko Finlinkin Turkuun siirtymisestä poistuisi ja samalla poistuisi painavin peruste Turun ja Naantalin sataman yhdistämisestä.
Aineksia on hoitaa asioita. Nyt toivotaan, että puheet ja teot menevät samaan suuntaan ja rakentavilla toimenpiteillä voidaan kehittää Naantalin satamaa ja keskusta-alueen elinvoimaa samanaikaisesti.

Kaksikymmentä vuotta sitten sataman kehitys oli käännekohdassa. Viking Line oli hankkinut uusia aluksia ja vaati niille toimintaedellytyksiä. Naantali oli valmis kehittämään satamaa uusien alusten tänne saamiseksi. Piti laajentaa kenttäalueita ja pidentää laituria. Jouduttiin myös rakentamaan uudet matkustajarampit, jotta suuremmat laivat pystyivät operoimaan.
Tuolloin kävi selväksi, että silloinen Cultorin sokeritehdas piti alueensa läpi kulkevan tien leventämistä heidän toiminnan jatkumisen uhkana. Siksi uusi satamayhteys rakennettiin sokerin ja sahan alueiden väliin nykyiselle paikalleen. Vasta tien rakentamisen yhteydessä syntyi ajatus laajentaa satamaa entisen sahan alueelle ja rakentaa tien alapuolelle varastoja ja niiden päälle toimistorakennuksia, joiden kahdessa ylimmässä kerroksessa vain oli asuntoja. Tämä on Meriterassin alkuperäinen idea: Siis satamavarastoja ja uudenlaisia työpaikkoja. Hanke kaatui lamaan.  Viking Line lähti Turkuun ja Helsinkiin, ja sokeritehdas lopetettiin. Siitä syntyi uusi tilanne, jonka seurausta nykyinen asetelma on.

Nyt satamassa on uusi liikenteen harjoittaja ja sokerin alueella on teollinen toimija. Nyt on syytä antaa Finfeedsille ja Finlinkille mahdollisuus näyttöön. Asuinrakentamiskaavasta voidaan luopua sopimalla asiasta alueen omistajien kanssa. Yhtenä vaihtokohteena heille voitaisiin osoittaa lokakuussa esiin nostettu Kuparivuoren ja Uolevi Raaden kadun kulmaus. Muitakin mahdollisuuksia on. Tämä vaatii kaikilta osapuolilta pitkämielisyyttä, joustavuutta ja sovitteluhalua.  

Neste ja maakaasu on ensi vuoden suurin kysymys

Naantalilla näyttäisi olevan mahdollisuus, joka ylittää parhaatkin toiveemme ja toivon mukaan  hautaa vuosia varjostaneen pelon Nesteen jalostamon tulevaisuudesta. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa! ?
Vaikka ratkaisuun vaikuttavat tekijät eivät ole pääosin käsissämme, emme me kuitenkaan ole ihan ulkopuolisiakaan. Naantalin on toimittava valppaasti ja viisaasti. Nyt taas on kyse toimista, joita ei voi huutoäänestyksellä hoitaa. Nyt tarvitaan viisasta yhteistyötä ja on otettava heikoista signaaleista vaarin. On rohkeasti etsittävä uusia ratkaisuja. Naantalin on myös seurattava satama-alan yleisistä  kehitystä, eikä pidä tuudittautua Ruususen uneen.