Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Puolueilla vanhalta pohjalta lähteviä selviä eroja

 

Suomalaisen politiikan kestoaiheisiin kuuluu kysymys puoluejärjestelmästä. Professori Vilho Harle näyttää tietä (TS 20.1.) vanhentuneesta puoluekentästä kohti kaksipuoluejärjestelmää. Hänen keskeinen lähtökohta kuuluu seuraavasti:

- Perinteisen ideologisen jaon katsotaan jo suurelta osin hävinneen. Vasemmistopuolueiden sanotaan edustavan työväestöä, keskustan maatalousväestöä ja kokoomuksen rahapääomaa.

- Äänestäjäkunnan ja puoluejäsenistön koostumus ei kuitenkaan vastaa enää noita mielikuvia, eikä yleispuolueiksi kehittyneiden puolueiden politiikka enää asetu vanhojen mielikuvien rajoihin. Työväkeä - mitä se sitten oikein tarkoittakaan - löytyy kaikista puolueista. Keskustan kannatus on monin verroin suurempaa kuin maatalousväestön määrä. Pääoma on kansallistettu miltei kaikkien omaisuudeksi.

Onko todella niin, että pääomat ovat kaikkien omaisuutta, ja että kepun yhteys maatalouteen olisi mennyttä?

Pääoman jakautumisesta kirjoitti Jyri Raivio Widerin tutkimusta referoidessaan 5.12.2006 Helsingin Sanomissa: Rikkain kaksi prosenttia maailman aikuisista omistaa yli puolet maailman kotitalouksien varallisuudesta. Rikkaimmalla yhdellä prosentilla on 40 prosenttia varallisuudesta. Rikkain yksi prosentti aikuisista omistaa kokonaista 40 prosenttia ja köyhin 50 prosenttia aikuisista vain yhden prosentin varallisuudesta.

Suomen oloissa tilastokeskus kertoo, että pääomatuloista saatava tulo jakaantuu epätasaisesti. Yli 80 000 euroa ansaitsevat saavat pääomatuloista yli puolet, mikä kertoo että pääomat ovat kasaantuneet myös Suomessa eikä suinkaan niitä ole kansallistettu!

Kokoomukselle olisi kauhistus, jos heidän kannattajakuntansa nk. palkannauttijain tajuntaan iskeytyisi kuva siitä, että kokoomus on edelleen pienen rikkaan vähemmistön etujen puolustaja. Tälle palkannauttijoiden muodostamalle kannattajien enemmistölle luulotellaan, että tulonjakokamppailu käydään haalariväen ja kaulusköyhälistön välillä. Selvää silti lienee, että hitsarin palkan maksaa telakka eikä opettajan pussiin tule senttiäkään lisää, jos hitsari saa pienempää palkkaa.

Julkisen sektorin toimihenkilöiden palkat maksetaan enimmäkseen kunnan kassasta. Riittääkö sieltä kunnon palkan maksuun varoja riippuu taas siitä, kerätäänkö siihen kirstuun riittävästi varoja ja se taas riippuu siitä kuinka paljon veroja kertyy julkiselle sektorille. Kokoomuksen vahvimman kannattajakunnan palkkakehityksen parantaminen vaatisi sitten lisää verotuloja. Verotus taas on pääoman omistajille myrkkyä. Tässä on vaikeasti yhteen sovitettava ristiriita, joka jakaa kokoomuksen tosiasiallisesti hyvin erilaisiin yhteiskuntaluokkiin. Aikaisemmin luokkaero tasoiteltiin suurella yhteisellä nimittäjällä isänmaalla, mutta silloin vielä oli sinivalkoisia pääomia ja pääomillakin oli isänmaa.

Maataloudesta päätoimentulonsa saavien määrä on Suomessa laskenut voimakkaasti. Viimeisen 15 vuoden aikana se on puolittunut ja on nyt runsaat 100 000. Kuitenkin edelleenkin Suomen maa- ja metsätalousmaanomistus on laajalle levinnyttä. Suomessa on poikkeuksellisen paljon, noin 300 000 maa- ja metsätalousmaata omistavaa perhekuntaa. Tämä kytkentä on sosiaalisesti ja poliittisesti voimakas, mutta siitä vaietaan.

Työväki on määritettävissä. Se on työtä tekemällä elantonsa ansaitseva väestön osa. Palkansaaja, joka saa palkkansa työnantajaltaan, on työväkeä. Työllisistä 2,4 miljoonasta suomalaisesta kuuluu palkansaajien 2.1 miljoonan ryhmään. Tarkoituksenmukainen vanha jako tehtiin työntekijöiden ja toimihenkilöiden välille, joka määritettiin työn fyysisyyden tai palkanmaksumuodon esimerkiksi tunti- tai kuukausipalkan perusteella. Nuo erot ovat paljolti poistuneet. Ammattiyhdistysten yleisyyden ja suuren jäsenmäärän perusteella voi todeta, että työväestöön kuuluu ja siihen tuntee kuuluvansa valtaosa, 87 prosenttia työvoimasta. Palkkojen osuus kansantulosta on viimeisen 15 vuoden aikana laskenut 55 prosentista 45 prosenttiin. Siis tulonjakotaistelu ei tänäänkään ole merkityksetön.

Puolueilla on vanhalta pohjalta lähteviä selviä eroja: Kokoomus joutuu ottamaan omistajien intressin valvottavakseen, kepulla on maanviljelijät ja maan omistajat, Sdp:llä palkansaajat. Vain se tosiasia, että palkansaajien joukko ratkaisee vaalit pakottaa puolueet ottaman asetelman huomioon. Ei sitten ole ihme, että kokoomus markkinoi "työväenpresidenttiä" ja keskusta ilmoittaa olevansa "kaupunkilainen työväenpuolue".

Väittämä, että puolueiden lähtökohdat eivät enää näkyisi ja tuntuisi yhteiskunnassa, on harhauttamista. Sen tarkoituksena on houkutella palkansaajia äänestämään pääoman tai maanomistuksen puolueita vastoin äänestäjän omaa todellista etua.

 

Mikko Rönnholm

 

Entinen Sdp:n kansanedustaja