Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Henkilökunta ratkaisee

Naantalin kunnia- ja ansiomerkkien jakotilaisuus  10.5.2012
Mikko Rönnholm

Vaikka tämä tilaisuus ei olekaan tunnustuksellinen eikä moniarvoisessa yhteiskunnassa ole oikein, että enemmistön uskontoa harrastetaan julkisessa toimessa, niin rohkenen aloittaa tilaisuuden lainaamalla Isän Meidän rukouksen neljättä pyyntöä: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

MITÄ TARKOITTAA JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄ? VASTAUS:

Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen. (Lutherin Vähä katekismus)

Tämän selityksen kirjoittaja Martin Luther (1483-1546), joka omilla toimillaan on välillisesti vaikututtanut Naantalinkin historiaan väitteli tohtoriksi tasan 500 vuotta sitten. 500 vuoden takaa ovat hänet selityksensä ja sen vuoksi niitä voi pitää vanhahtavina, mutta ei sittenkään ihan vieraina.

Kunnollinen palvelusväki ja luotettavat esimiehet ja hyvä hallitus ovat varmaankin tänäänkin yhtä tarpeellisia ja niitähän tänään täällä muistamme.  Ja teemme sen Lutherin opastamalla tavalla: Järjestys tulee palveluvuosista, kunniaa tulee teoista ja kaikki tapahtuu ystävien kesken.

Tällä liturgisella alulla pyydän sanoa, että jokapäiväisestä leivästä tässä tänäänkin - sen  laajassa  tarkoituksessa -  on kysymys. Osoitamme täällä vaatimattomin menoin kiitollisuutta ja kunnioitusta yhteiseksi hyväksi tehdyistä vuosien ponnistuksista. Muistaminen on aiheellista ja tietenkin huomionosituksien kohteena oleville, mutta on myös muille hyvä nähdä runsas ja monipuolinen  läsnäolijoiden joukko muistuttumassa, miten monipuolinen kaupungin organisaatio on. Ja että organisaatio ei ole laatikoita, ei numeroita ei nimiä, naisia ja miehiä, eri ikäisiä, erilaisia, mutta kuitenkin samassa tarkoituksessa  hoitamassa tärkeitä  tehtäviään eri puolella kaupunkia. Teitä kaikkia  on tarvittu, eilen, teitä tarvitaan tänään ja huomenna.

Tänä vuonna merkin saajia on kaikkien aikojen ennätysmäärä. 110 henkeä.


 Se johtuu ainakin kahdesta tekijästä: Naantalin kaupungin palveluksessa on enemmän väkeä, kuin koskaan aikaisemmin ja toiseksi siitä, että suuret ikäluokat 1945-1950 ovat elämöitymässä. Me suurten ikäluokkien edustajat olimme pitkään syypäistä siihen, että olimme tulppana muiden nuorempien sijoittumiselle ja eteenpäin pääsylle. Nyt kun siirtyminen eläkkeelle on alkanut, onkin kellossa toinen ääni; Olemme ongelma, jolla perustellaan erilaisia muutostarpeita: Esimerkiksi eläkeiän nostoa ja kuntarakenne muutosta vaaditaan vetoamalla tähän - hienosti sanottuna - demograafiseen kehitykseen.

Monella suulla on sanottu, että kuntaraajojen poisto ei ikäpyramidia mihinkään muuta. Samoista ihmisistä on kysymys, vain kotipaikkakunnan nimi muuttuisi; Kuntarakennemuutos ei ole aikakone; se ei meitä nuorenna tuskin poistaa päiviltäkään paitsi, jos palveluja huononnetaan radikaalisti. Siihen ei edes valtionvarainministeriössä virkamiesten mietinnöissä ole haluttu viitata.

 Asiansa hoitavalla kunnalla ei ole syytä liitoksiin eikä sitä voida siihen pakotta.
 Automaattisesti emme onnistu, sillä itsenäisyyden säilyttäminen edellyttää meiltä yhteisiä ponnistuksia -tahtotilaa. Meidän on oltava yhteiskykyisiä eikä itsenäisyyspyrkimys saa tarkoittaa itsepäisyyttä. Oikeasta asenteesta on kaupungin luottamus- ja virkamiesjohdon huolehdittava.
Itsenäisen kaupungin palvelutuotannon tulee olla laadukasta ja määrältään riittävää. Tästä meidän kaikkien on kannettava vastuutta yhdessä: Valtuustosta aina jokaiseen kaupungin palveluksessa olevaan asti. Eikä tämä toimi niin, että aina tarvitaan lisää väkeä eikä niinkään ettei koskaan tarvita uutta henkilökuntaa. Meidän on oltava vähintään yhtä hyviä kuin naapurimme ovat. Tehtävämme on myös osoittaa, kunta on hyvä, mutta samalla vaativa työnantaja. Julkisen sektorin työt ovat pääosin sellaisia, jossa ihminen kohtaa ihmisen: Virkamies asiakkaan, hoitaja potilaan opettaja oppilaan. Niissä palvelutehtävissä ei suuruuden ekonomia toimi. Eikä tuloksia voida myöskään ihan helpolla mitata. Mutta kyllä meillä itselläkin jokin tuntemus on siihen, miten hommat tulee hoidetuksi.  Ja jos sellainen sattuisi puuttumaan, on esimiesten ohjattava alaisiaan. Ja senkin tiedämme, että esimerkki ä parempaa keinoa ei ole.

Eläkkeelle siirtyminen on nykyisin joustavaa ja eläkeikä on meillä ollut suotuisassa suunnassa. Selvää on, että kaikki työtehtävät ja henkilökohtainen kunto sekä työnantajan tarpeet ovat tässä suhteessa ratkaisevassa asemassa. Viisaasti yhteen sovittamalla päästään kestäviin tuloksiin eikä pakkoa tarvitse tässäkään lisätä. 
Suuret ikäluokat taitavat sittenkin olla sellaisia, että on totuttu hoitamaan työt ja tehtävät eivätkä joustavuus ja valmius ole suinkaan mihinkään vanhempanakaan  hävinnyt. Yli voimien työskentelystä ei ole kenellekään hyötyä ja siksi on osattava myös lopettaa. Syyllistäminen ei tässä suhteessa palvele ketään eikä mitään.

Julkisen sektorin rahapula ja velkaantumine ovat puheenaiheena ja siinä yhteydessä sanotaan, että ei saisi jättää liikaa rasitetta tuleville sukupolville; Perusteltu näkemys ja kaunis ajatus.  Olemme myös puhuneet paljon ihmisten omasta vastuusta, on jopa pelätty yhteiskunnan liiallisesta holhouksesta. On viitattu siihen, että meillä täällä protestanttisessa pohjoisessa on huolenpito siirretty yhteiskunnalle, kun taas etelässä katolisella alueella perheiden vastuu omaisista on suurempaa.
 Kuulin professori  J-P Roosin kertovan aiheesta tehdystä tutkimuksesta:” Näin tosiaan sanotaan, mutta tosiasiassa pohjoisessa tehdään siis huolehditaan enemmän läheisistä, kun taas etelässä vähemmän eli puheet ja teot ovat ristiriidassa.”  Sehän ei mitenkään poikkeuksellista ole. Älkäämme siis syyllistäkö itsemme liika, mutta ei myöskään ole aihetta luulla liikoja itsestä ja aliarvioida toisia, sekin muistutus on hyvä sanoa ääneen näinä kolmen A:n kohottaman itsetunnon aikoina.

Näkemys, jonka mukaan vanhemmat ikäluokat olisivat vain rasite, ei ole oikea, se on jopa loukkaava, sanoo sen sitten missä tahansa tarkoituksessa. Yhteiskuntana meillä ei ole mitään syytä olla huolissamme, että tavoitteemme pidemmästä eliniästä on toteutunut. Jos onnistumme vielä parantamaan eläkkeellä olevien terveydentilaa, mikä lienee realistista.  Meillä nykyisin eläkeiästä kolmannes kuluu terveenä kun vertailumaissa yli puolet ajasta kuluu terveiden kirjoissa, ovat eläkeläiset voimavara.  Jotta tämä onnistuisi, tulee se edellyttämään jo työaikana terveyden ylläpitämiseen tähtääviä toimia. Ne ovat siis yksilön ja yhteiskunnan kannalta viisaita toimenpiteitä ja niistä meillä on ihan paikallistakin näyttöä.

Tänään on aika pienen juhlan. Sen olette te ansainneet niin tasavallan korkean johdon kuin kaupungin päätöksien mukaisesti. Onnittelen kaupungin ja omasta puolesta teitä tänään palkittavia ja toivotan  kaikilla menestystä niin työssä kuin vapaa-aikanakin.

 

Naantalin kaupungin kevätjuhla 11.5.2012
Mikko Rönnholm

Ikärymä

Kaupungin henkilökunta

Väestö

%

20

12

175

6.8

24

9

130

6.1

29

30

157

19.1

35

35

232

15.0

44

44

278

16.3

50

44

293

15.0

59

49

311

15.7

63

319

15

4.7

 

Naantalin ikäluokat käyttäytyvät omaperäisesti. Meillä on kaksi ikäluokkaa kouluikäiset lapset siis junnut urheilutermeillä sanottuna  sekä ikämiessarjalaiset, joita meillä on suhteellisesti enemmän kuin maassa keskimäärin sen sijaan yleisen sarjan edustus A-junioreista alkaen on suhteellisesti pienempiä ikäluokkia aina 35-vuotiasiin asti.. Muutoin olemme kuin mikä tahansa keskimääräinen kunta. 

 Meidän suurin ikäluokka on vuonna 1949 syntyneet heitä oli 328 henkeä. (syntyessään ykköspaikalla olivat vuonna 1947 syntyneet). Viime vuonna syntyneitä oli 177 ja 16-vuotiaiden ikäryhmä oli lapsista suurin 271, pienin ikäryhmä ennen eläkeikää oli 24-vuotiaat heitä oli 130 heidän kanssa yhtä suuri ikäluokka oli 75-vuotiaat viime vuonna syntyneet olivat 70-vuotiaiden kanssa yhtä suuri  ikäluokka.
Työikäisten pienin ikäluokka on alle 40 prosenttia suurimmasta. Koko maassa pieni ikäluokka on 10-vuotiaat ja se on yli 70 prosenttia suurimmasta.

Kaupungin työntekijöitä verrattuna ikäluokkansa naantalilaisiin on 30-60 ikävuoden välillä keskimäärin 15 prosenttia suurin osuus on 29-vuotiaissa 19 prosenttia. Kaupungin henkilökunnan määrä on hyvin merkittävä. Ja siksi voimme sanoa, että henkilökunta ratkaisee kaupungin kohtalon.
Tietenkin tiedämme, että kaupungin taloudesta ja muista asioista päätöksenteko kuuluu valtuustolle ja on selvää, että valtiovalta voi lainsäädännön ja monen muun keinon välityksellä päättää kohtaloistamme. Mutta hyvin hoidetun kaupungin asioihin on vaikeampi puuttua ja taas se, että kuinka hyvin palvelut paikkakunnalla pelaavat, ratkaisee itsenäisyyden.
Tärkeintä on hyvä valmistutuminen  ja asioiden selvittämine hyvissä ajoin etukäteen. Vara on viisautta. Ja siksi rohkenen tässä puheessa esittää muutaman näkökohdan yleisen kehumisen ja juhlatunnelman nostattamisen rinnalle. Kaupungin henkilökunta on tärkein voimavaramme. Tästä taas seuraa, kuten seuraavasta valtionvarainministeriön Peruspalveluohjelma 2013-2016  selvityksen tiivistelmästä voimme päätellä se, että henkilökunta on myös talouden suurin menoerä.

 

Kuntatalouden näkymät kiristyvät v. 2012 sekä kehyskaudella 2013—2016 tulojen kasvun hidastuessa. Samaan aikaan väestön ikääntymisen kuntatalouteen kohdistamat menopaineet kasvavat edelleen. Tulokehityksen heikentyessä kuntien ja kuntayhtymien käyttötalouden pitäminen vakaana edellyttää tiukkaa menokuria. Keskeistä on palkkamenojen kasvun hillitseminen ja tuottavuutta parantavien toimien toteuttaminen. Kuntatalouden kiristyessä uhkana on kuntatalouden velkaantumisen jatkuminen voimakkaana.

 

Suhtaudumme rauhallisesti valtionvarinaministeriön madonlukuihin. Mihinkään paniikkiin ei ole tarvetta eikä mitään pakkoa ole syytä pelätä, mutta kuten sanoin varautumine ei ole pahasta ja sanon senkin, etteikö väitteessä, että leikissä aika usein on totta toinen puoli. Valppaana siis eteenpäin, mutta samalla vahvasti omista oikeudesta kohtuudesta kiinni pitäen. Kaupungin on saatava suoraa verotuloa nykyistä laajemmalta pohjalta. Sitä olemme vaatineet ja siihen tulemme pyrkimään. Ja sanamme painavuuden vakuudeksi lainaan kirkollista talousmiestä Antti Chydeniusta.

 Eilen lainasin menneitä ja teen tänään samoin:

Chydeniuksen mukaan talouselämä on olemassa ”pientä ihmistä” varten – ei  päinvastoin.
”Jota enemmän jossakin yhteiskunnassa toisilla on tilaisuus elää toisten
työstä ja jota vähemmin toiset saavat itse nauttia vaivansa hedelmiä, sitä enemmän
ahkeruus lamautuu. Edelliset tulevat ylpeiksi, jälkimmäiset toivottomiksi,
ja molemmat haluttomiksi.”
Kansallinen voitto (1765).