Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Kaikki luulemme tietävämme - mutta kuka uskaltaa

Ruotsin Konjunktuuri instituution entinen ja Suomen Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) uusi johtaja, jolla on Sdp:n jäsenkirja jossakin pöytälaatikossa, Juhanna Vartiainen maalaili tänään TS:ssä, että Espanja on Suomen 1990-luvun alun laman kaltaisessa tilanteessa. Suomi selvisi devalvoimalla ja viemällä mm:ssa Nokian tuotteita. Espanjalla tätä keinoa ei ole.

Jos nyt olisin ilkeä, niin sanoisin, että sehän on mahdotonta, koska Neuvostoliitto ei voi kahteen kertaan hajota, kuten viisas valtionvarainministerimme Jyrki Katainen Lehman Brothersien konkurssien aikana niin sattuvasta Euroopan parhaan valtionvarainministerinä tiesi.

Pankit ovat veitsen terällä FT:n artikkelissaan Martin Wolf valottaa asetelmaa, jossa on todella Suomen kanssa samoja piirteitä; Yksityistä velkaantumista ja pankkien vaikeuksia, joista on seurannut ja seuraa valtion velkaantumista. Tälläkin palstalla on aikaisemmin kerrottu, että espanjan kiinteistökupla ei ole täysin sulanut, joten sieltä on deflaation aineksia tiedossa.


Martin Wolfin ajatuksen kulkua voi yrittää ymmärtää oheisen grafiikan ja alla olevan tekstireferaatin avulla.

 

12.4 prosenttia Italian pankkien (depository institutions) yhdistetyistä taseista koostuu saatavista italian valtiolta. Tämä on 32 prosenttia ennustetusta 2012 vuoden kansantulosta. Espanjassa vastaavat numerot ovat 7.7 ja 26.5 prosenttia. Valtioiden huonosti kaupaksi käyvät lainat ja pankkien vaikeudet ovat vaarallinen yhdistelmä. Tätä vaikutusta vahvistaa vielä EKP:n antelias rahoitus. Tämän lääkkeen sivuvaikutuksen voi olla, että ulkomaiset sijoitukset, joita on puolet Italian lainoista, tulevat nekin päätymään Italian käsiin.
Finanssikriisi on jo osoittanut valuuttaunionin heikkouden. Sopeuttaminen ilman todellista keskuspankkia on vaikeaa. Se on myös osoittanut euroalueen nykyisen rakenteen heikkouden.

Last but not lest, Kriisi on avannut huomaaman poltiikan ja jäsenvaltioiden instituutioiden heikkoudet erityisesti finanssisäädösten, pankkien, julkisen talouden hoidon ja työmarkkinoiden osalta. Valitettavasti kriisin kokoluokka on pakottanut lääkitsemää sitä mitä lääkitsemään pystytään kovan paineen alaisena. Joka kerralla euroalue on tehnyt enemmän kuin mitä odotettiin, mutta se ei ole ollut kylliksi.

Välitön prioriteetti on selvä: Vaikeuksissa oleville maille on annettava aikaa ja mahdollisuus sopeuttaa niiden talous suuremman vakauden saavuttamiseksi.. Tulkitsen IMF:n analyysiä siten, että maat ovat etenemässä piinallisessa prosessissaan. Mutta paljon on vielä tekemättä. Kaiken yläpuolelle nousee kasvu, jos aiotaan hoitaa julkisen ja yksityisen velkaantumisen taakat, joista on ollut seurauksena velkojen ja pankkien kohtalonyhteys.. Haaste on hurja. Yritä vielä kovemmin, se on kaikkien parhaaksi.

 

 

Pankit ovat veitsen terällä ja kansalaiset veitsi kurkulla

Tiedämme aika paljon , luulemme vielä enemmän ja uskallamme aina vähemmän,

on aikamme kuva. Sosialistinen mielihokemani on, että taloudellinen perusrakenne menee poliittisen ylärakenteen yli todellisuudessa. Aina aika ajoin yritetään tämä unohtaa. Historian esimerkeistä Neuvostoliitto on esimerkki pahimmasta päästä. Ei maata rakennettu puolueen slogaaneilla eikä varsinkin, kun yksi opin kappale, että työ luo lisäarvoa, ei ollut mielessä.
Poliittinen ylärakenne voi kuitenkin viedä voiton talouden perusrakenteesta. Se voi pahimmillaan johtaa katastrofiin ja lievemmässäkin muodossa se voi vesittää parannusyritykset. Liikehdintää on joka puolella. Yhteisvastuullisella Wolf-maisella linjalla, johon mielestäni Svobodakin viittasi voitaisiin löytää tie kasvulle nyt ja pidemmän aikavälillä sopeutumista. Growsteryksi sitä voisi nimittää. Mutta miten tähän voidaan päästää 17 maan kesken, kun vaaleja on jossakin maassa joka vuosi, ja jokaisessa maassa joka neljäs vuosi.

Onko niin, että vain pohjan kautta voidaan ottaa vauhtia, vai onko niin, että ihme tapahtuisi kaikesta huolimatta Merkelin ja Hollanden yhteistyöllä, johon sitoutuisivat Euroopan kansanpuolue ja sosialidemokraatit.

Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän (S&D) puheenjohtajan Hannes Swobodan mielestä eurokriisin hoito on ollut tehotonta. Itävaltalainen Swoboda syyttää unionia tällä hetkellä johtavia konservatiiveja ylisuurista leikkausvaatimuksista.
– Kriisinhoito leikkaamalla ei ole saanut aikaan juuri mitään. Jopa jonkinasteisen sosiaalisen kovuuden voisi hyväksyä, jos se olisi hinta tehokkaasta tavasta päästä ulos kriisistä. Mutta jos katsotaan, mitä esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa tapahtuu, jokainen hyvä uutinen jää väliaikaiseksi. Leikkauspolitiikka syö kasvun eväät, Swoboda syyttää. Demokraatti 25.4.2012