Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Tie ja totuus ?

Kameli vo i mennä neulansilmän läpi” otsikolla kirjoittaa  ex arkkipiispa Desmond Tutu ja Bettina Gronblom, (chief executive of Not Just for Profit). Tässä alempana on referoitu kirjoituksen sisältöä vapaasti.

 

Pääsiäinen tarjoaa lähtökohdan pohdiskella tätä kivuliasta kysymystä: Voiko olla samaan aikaan uskovainen ja varakas?  (FT:n lukijoille kysymys on yleisesti että yksilöllisesti vähintäänkin kiinnostava. mr)
 Konflikti syntyy kun sekoitetaan  etiikka ja taloudellinen menestys ja taloudellista menestystä ruvetaan pitämään onnen lähteenä.
Kapitalismi sinänsä ei ole syyllinen. Kapitalismin teoria perustuu yksilön vapauteen ja he lainaavat Milton Friedmanina, joka on kirjoittanut, että valinnan vapaus ei saa merkitä, että se ottaisi muilta pois heidän vapautensa. Kysymys ei koron korkeudesta eikä talon suuruudesta vaan kultaisen säännön noudattamisesta siis,  että me kohtelemme muita kuten toivomme muiden kohtelevan meitä.

Meidän on siis parannettava kapitalismia ja kitkettävä siitä ympäristöön ja yksilöön kohdistuvat väärinkäytökset. Osakkeen omistajan vastuu ei ole vain voiton tuottamisessa vaan yhtiöiden kaikessa muussakin tekemisessä

 

Taloudellinen kasvu ja tavaroiden paljous ei tuo onnea, sen tiedämme: Tärkeintä olisi löytää tasapaino ahneuden ja että on riittävästi välillä. Se merkitsee, että elämästä pystyy nauttimaan;  Enemmän rahaa ei ole koskaan tarpeeksi ja  liiallisen huomion kiinnittämiseksi kuluttamiseen on pahasta. On vaikeaa olla piittaamatta muiden ajatuksista, mutta niin vaan on tehtävä.

 

Voidaanko kapitalismin vääryydet poista esimerkiksi Robin Hood tai Tobin typpisellä lisäverotuksella?
Me emme voi verotta itseämme ulos tästä kierteestä. Tällainen itsensä kurittaminen on oireen hoitamista ei taudin parantamista. Parempaa olisi, että investoijat vaatisivat laajempaa sosiaalista vastuuta ja pankkien pitäisi lyhyen tähtäimen voittojen tavoittelusta siirtyä kestävämpään kehityksen suosimiseen muuttamalla palkitsemiskäytäntöjä mieluummin kuin odottamalla säätelyn tuomia uusia määräyksiä.

Uudet hyvät toimintamuodot on saatava käytännön työtavoiksi.
Jokainen voi myös harjoittaa filantroopista    eriarvoisuuden tasaamista.

 

Voimme ansaita elantomme kapitalismissa ei vain voittoa tavoitellen vaan viisaasti tosiamme palvellen ja voittoa tavoiteltaessa aiheuttamatta vahinkoa muille. Jokainen voi auttaa maailmaa tulemaan paremmaksi ja reilummaksi. Todellakin jokainen humaani ihminen on luotu tekemään hyvää – jopa pankkiirit.

 

Arkkipiispan tulkinta ei ole ihan yks yhteen useiden kristinopin selittäjien käsityksen kanssa siitä, mitä kameli-neulansilmä vertaus tarkoittaa. Useimmin se kaiketi tulkitaan niin, ettei ihminen itse voi pelastua ja että vain Jumala voi ihmisen pelastaa ikuiseen elämään. Ihmisen on tunnettava itsensä mitättömäksi ja puutteelliseksi. Mutta se on yksi asia, varmaankin kristillisen vakaumuksen läpitunkemien mielestä tärkein ulottuvuus. Yhteiskunnallinen pohdinta otsikosta huolimatta lienee sittenkin ollut pääroolissa kirjoitusta laadittaessa.

 

Kirjoituksessa muistutetaan ihmisen vastuusta itsestään ja muista ja nähdään, että parannus voi tulla vain ihmisten asenteiden muutoksen myötä.  Järjestelmät ja julkisen puolen säätelyt eivät auta heidän käsityksen mukaan. Hyvä tietenkin on, jos jotkut - varsin kaikkein vaikutusvaltaisimmat yksilöt - tästä onkeensa ottavat. Karu yhteiskunnallinen todellisuus ei kuitenkaan anna aihetta uskoa ihmisen muutoksen voimaan. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset ovat monien tutkimusten mukaan ahneita ja muista piittaamattomia, Joten heidän asenteiden muuttaminen siis  parannuksen tekeminen  olisi tärkeää. Mutta kun se ei ole todennäköistä, niin on asiaa mietittävä yhteiskunnallisemmalta kannalta, mittä julkisen vallan olisi tehtävä.

Sosialistisen teorian monet kannattajat ovat uskoneen tuotantorakenteiden muutosten olevan välttämätön edellytys  paremmalla ja vapaammalle elämälle. Me revisionisti olemme sitä epäilleet ja siksi olemme panneet toivomme, että  demokratian avulla tähtäämme  kapitalismin kesyttämiseen ja heikompien auttamiseen. Yksinkertainen ajatus sisältää kombinaation: Säilytetään ansaintakyky, mutta huolehditaan siitä, että kaikki kuuluvat joukkoon ja vielä siten, että eriarvoisuus on sallittua vain niin kauan kuin se hyödyttää heikoimmassa asemassa olevia.  Tämä hyvinvointiyhteiskuntamalli on monen toimesta kuopattu mahdottomana, ja talouden toiminnan vapauden puolesta on sääntöjä löysätty niin, että tulokset hirvittävät.

 

Nyt on sormi suussa monella taholla. Sosialistisluontaiseksi luonnehdittu yhteiskunta, jossa puolet taloudesta pyörii julkisen tahon kautta,  on nähty esteeksi kovalle kasvulle ja taas puolestaan finanssisysteemit, joilla ei ole muuta kuin ansaintatarkoitus on koettu helvetin koneeksi. Teesin ja antiteesin synteesi on vielä syntymättä. Eli mitä tilalle. Mikä on se kolmas tai paremmin uusitie ulos ja eteenpäin.
 Mutta sitä mietittäessä ja kehitettäessä uskaltaisin ehdottaa, että kirjoittajien Desmond Tutun ja Bettina Gronblomin yksilön parannusoppia ei tule unohtaa eikä liioin yhteiskunnan ohjauksen lisäämisestä tule luopua. Itsetuhoinen käyttäytyminen, jossa valitaan yksioikoinen opillinen linja, jota seurataan laput silmillä, on tyhmintä, se on hengenvaarallista. mr