Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Pahuus

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla oli 31.7.2011 aukeama Anna-Sofia Bernerin ja  Ritva Liisa  Snellmanin toimittamaa asiantuntijoiden haastatteluihin perustunut Norjan surmatöitä koskenut kirjoitus.
Monipuolinen ja asiallinen juttukokonaisuus on tilanteeseen sekä erittäin sopivaa, että välttämätöntä. Tässä kauheudessa on niin paljon vaikeasti ymmärrettävää sinänsä ja mikä pahinta tähän liittyy helposti myös mahdollisuuksia käyttää tilannetta omien uskomusten selitykseksi, todistusaineistoksi, johonkin sellaiseen, jota itse pitää oikeana.
Inhimilliset puutteeni tuntien ennen omia näkemyskiäni lainaan tähän tiivistäen Ritva Liisa Snellmanin kirjoituksen surmatyön edellytysten viidestä kohdasta:   

1. Aseet ja pomminrakennusvälineet ovat tietysti välttämätön ehto.

 2.Olennaisimpana ehtona tutkijat pitävät nuoren miehen – joukkosurmaajat ovat yleensä miehiä – syrjäytymistä ryhmästä, joka on hänelle itselleen merkityksellinen.

3. Kolmantena ehtona tutkijat pitävät nuorten psykososiaalisia ongelmia. Ne tekevät heistä haavoittuvia ja vaikeuttavat sosiaalisiin ryhmiin liittymistä.

Hänellä on todennäköisesti vakava persoonallisuushäiriö, ja hänen persoonallisuudessaan on vahvoja narsistisia ja psykopaattisia piirteitä sekä hänellä on grandiöösi käsitys itsestään.

4. Neljäntenä ehtona tutkijat pitävät sitä, että nuoruudessa ilmeneviä ongelmia ei tunnisteta.

5. Tutkijat nostavatkin viidenneksi ehdoksi ympäristön, asenteiden, populaarikulttuurin ja teknologian yhteisvaikutuksen, jota he kutsuvat kulttuuriseksi käsikirjoitukseksi. Se suosii miehistä väkivaltaa.

Ylilyöntejä

Mikael Jungner vaati hallintovaliokunnan puheenjohtajan vaihtamista. Tästä epäonnistuneesta manööveristä tuli mieleeni Suomen historian synkät 1930-luvun tapahtumat, jolloin kansanvaltaa yritettiin murentaa asettamalla kansan valitsemille edustajille kansallisia pätevyysvaatimuksia. Kansanedustajalla on oikeus mielipiteisiinsä ja häntä ei voida niiden perusteella erottaa hänelle annetusta tehtävästä, ellei hän siinä tehtävässä ole toiminut moitittavalla tavalla. Silloinkin se edellyttää erityisen raskauttavia tekoja.

Jussi Halla-aho puolestaan kehtasi vaatia, että Norjan tapahtumien perusteella ei saisi tehdä johtopäätöksiä kotimaisesta politiikasta. Hän muistutti, että WTO 911 tapahtumien yhteydessä varoitettiin tekemästä yleisiä johtopäätöksiä islamilaisuudesta. Se koira älähtää.

Timo Vihavaista, Venäjän tutkimuksen professoria, on lainattu vihapuheaiheesta Anna-Sofia Bernerin jutussa  : "Nyt se on kuminauhakäsite, jota voi käyttää mihin vain", maahanmuuttoa kritisoinut Sulkavalla syntynyt läntisen kulttuurin tuhosta kirjoittanut Vihavainen  sanoo ja jatkaa:

Vihavainen muistuttaa, että asiallisia argumentteja pitää voida esittää, vaikka niitä olisi esittänyt myös jokin vastenmielinen taho. Esimerkki on 1930-luvun alusta: lapuanliike hyökkäsi sosiaalidemokraatteja vastaan, koska nämä puhuivat samoista asioista kuin kielletyt kommunistit.

Miksi tämä lainaus on ylilyöntejä luokassa? Tässä on perustavaa laatua oleva näkemys, jonka kanssa olen voimakkaasti eri mieltä. Vihavaisen lähtökohta on, että Lapuan liikkeen tarkoitus oli hyväksyttävä ja oikea.  Historian tiedon valossa eikä tässä tilanteessa hän ei kehtaa tuomita sosialidemokraatteja, siksi hänen väärä johtopäätöksensä on, että hyvät Lapualaiset erehtyivät oikeassa asiassa tuomitsemaan väärät tahot. Kommunistisen toiminnan kieltämisestä voi olla sinänsä montaa mieltä. Se oli oikeistoradikalismille myönnytys, johon löytyi maanpetoksellisen toiminnan uhkaa. Mutta Lapuan liikkeen kansallinen luonne ei hyväksynyt demokratiaa. Riippumatta puheiden sisällöstä Lapuan liikkeen fasismiin kallistuva ajattelu piti demokratian puolustajana tunnettua sosialidemokratiaa vastustajanaan, vihollisenaan. Muistettakoon, että samat juokkiot kyyditsivät jopa entisen presidentti Ståhlbergin.

Björn Wahlroos luennoi Fortumin ilmastonmuutosseminaarissa muutama vuotta sitten. Siellä hän halusi luokitella maailman uhat:

  • 1. Fundamentillinen islam
  •  2. Afrikan köyhyys
  •  3. jaettu: Eurooppalainen sosialidemokratia ja ilmaston muutos.
    No sehän kuulijoita nauratti.

Puhuja on pohjoismaiden suurimman pankin hallituksen puheenjohtaja ja Suomen menestynein pankkiiri.
 Viholliskuvaa on luotu siis pitkään ja monilla foorumeilla ja sitä vahvistetaan korkealla tasolla:

 "Eurooppalaisessa politiikassa näkyy ajatus, jonka mukaan olisi hyvä poistaa ne, joista ei pidetä.
" Se kuulostaa fasismilta. toteaa ym. jutussa haastateltu dosentti Pasi Saukkonen, jonka  mukaan esimerkiksi hollantilaispoliitikko
Geert Wildersin kannattajakunnasta löytyy ajatuksia Wildersistä "luutana, joka lakaisee lian pois". Wilders tietenkin itse sanoutuu tästä irti, kuten on tapana. "Mutta jokin raja on ylitetty."
Euroopan johtajat Angela Merkelistä ja David Cameronista lähtien ovat puhuneet viime aikoina monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Joissakin piireissä se on tulkittu niin, että Euroopan miljoonista muslimeista pitäisi hankkiutua eroon.
"Joku voi ajatella, että ahaa, nämä mun ajatukset onkin hyväksyttyjä. Muutkin ajattelee näin, Sarkozykin ajattelee näin"

Vastakkain asettelun aika

Politiikassa puhutaan monenlaisin termein ja monista syistä: Vasemmistolaisessa retoriikassa puhuttiin  luokkavihollisista ja niiden kanssa veljeilyä pidettiin luokkapetturuutena. Kansallismielinen oikeisto nosti taas kansan yhtenäisyyden heidän ehdoillaan toimimisen ainoaksi oikeaksi ja hyväksyttäväksi toimintamalliksi. Muu oli maanpetturuutta.
Näiden ajatusmallien mukaan puoluekenttä jaettiin vasemmiston ja porvareiden blokkeihin.  Keskustassa haluttiin mieluusti puhua ei-sosialisteista. Erityisesti Neuvostoliiton aikana tämä jako oli mielikuvien kannalta tärkeä. Kokoomuksen menestykseen johtaneita mielikuvapolitiikan mestariosumia ovat ”työväenpuolue” ja ”vastakkainasettelun aika on ohi”.

Suomen Kansallisesta Kokoomuksesta on tullut maapalloistumisen kannattaja ja EU:n vankin tukija, kun samaanikaan internationaalinen vasemmisto puhuu kansallisen itsekkyyden puolesta. Näihin näkökulmaan voi olla luokkakantaisia perusteita: Pääomat ja hyvin menestyvät ihmiset pärjäävät markkinoilla, kun taas vähempiosaiset paikkaan sidotummat työtätekevät kokevat globalisaation nurjat puolet työpaikkojen menetyksinä ja palkkojen laskupaineina.
Tällaisissa asetelmissa on liian hyvät mahdollisuudet rakentaa kansalaisten pelkoihin perustuvaa itsekeskeistä, vieraita syyllistävää politiikkalinjaa demokraattisten hallintoelinten vastuunkannon ulkopuolella. Eurooppalaisista arvoista puhutaan kansallisina tavoitteina ja vastustetaan EU:ta, on mielikuvapolitiikan  uusimpia saavutuksia. Vastuussa olevat ovat syypäitä. Monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan. Usko ja viha korvaa tiedon ja ihmisyyden arvot.

Tietämättömyys johtaa väkivaltaan

Europarlamentin aikuinen ystäväni arvostettu saksalainen demaritohtori Rolf Linkohr tiivisti:
Ennen itsevaltiaiden aikoina ”Langweile und Krieg” pitkästyminen johti sotiin nykyisin demokratian oloissa ”Unbewusst und Gewalt” tietämättömyys johtaa väkivaltaan. Hän tarkoitti tuolloin ensisijassa sitä, että argumentteja ei kuunneltu vaan vastustukseen riitti ahdistuksen epäluulo.

Nyt tarvitsemme rohkeutta pitää arvoista kiinni. Nyt tarvitsemme viisautta uskoa, että järjen ääni hiljaisenakin kuuluu. Ihmisiä pitää kuunnella, mutta kaiken mahdollisen hyväksyminen ei tule kuulonkaan. Tarkoitan, että pahuus on pahuutta, jolla ei tehdä hyvää. Ja puheetkin voivat olla pahuutta. Se pitää sanoa julki.