Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Mikko Rönnholm: Maatalous on tunnetta ei taloutta

Paha kello kauas kantaa, sanotaan. Rymättylän Ilkkojen keskustelua vetänyt pitäjän kasvatti ja menestyksekäs K-kauppias ja nykyinen sijoittaja  Vesa Laakso muisteli, että 25 vuotta siten olin sanonut, että halvemmaksi tulisi lähettää suomaiset maanviljelijät Kanarian saarille ja lopettaa viljely Suomessa.

En tietenkään muista kaikkia pöytäpuheitani, mutta ei se mahdotonta ole, että jonkin tuon sorttisen murjaisun olen heittänyt, sillä muistan, että ennen vaaleja 1987 tarjoilin hammastikkuja  slogaanilla ”Kallis ruoka pois hampaistamme".

 

Kallista resurssien tuhlausta

Varsinainen asiallinen sanomani oli, että silloinen Suomen elintarvikkeiden tuontisuoja ja korkeahintajärjestelmä valtion tukemine maataloustulolakeineen oli veronmaksajille ja kuluttajille järjettömän kallis. 
Kerroin esimerkkinä, että kotimaisen sokerin tuotannon tukemisen kustannukset kuluttajille ja veronmaksajille olivat vuosittain niin suuret,  että niillä kustannuksilla olisi pystynyt maailmanmarkkinoilta ostamaan kahden vuoden Suomen sokerintarpeen ja rakentamaan vielä sille määrälle varastot.
Järjestelmän mielettömyys johti  ylituotantoon, joka sitoi resursseja ja maksoi paljon. Tavoiteltiin korkeilla hinnoilla suurta tuotantoa ja sitä kautta ansioita  aiheuttaen viljelijöille tarpeettomia käyttö- ja investointimenoja menoja sekä  luonnolle kovaa kuormitusta.

EU kautta muutos parempaan

Korkeahintajärjestelmää on sittemmin rukattu EU-jäsenyyden seurauksena , vaikka ei sitä juurikaan kukaan  muistakaan, laskivat elintarvikkeiden tuottajahinnat reippaasti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n ansiosta. Sekään ei ole ihanteellinen eikä oikeudenmukainen, vaan siihen liittyy vääristymiä, mutta selvästi vähemmän kuin vanhaan suomalaiseen systeemiin, jonka keskeisin tavoite oli poliittisen kannatuksen säilyttäminen pitämällä viljelijöitä väkisin pienillä tiloilla Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Omavaraisuus ja kulttuurimaisema

Vanhoista kannanotoistani käy selville, että en ole koskaan vastustanut elintarviketuotannon omavaraisuudesta huolehtimista ja olen aina arvostanut kulttuurimaiseman ylläpitävää maataloutta. Edelleenkin olen samoilla linjoilla ja mielestäni oikea tavoite tulisi eurooppalaisessa maataloudessa olla huoltovarmuus näkökulma yhdistettynä ekologisesti kestävään viljelyyn.  Maataloustulo kokonaisuudessaan on laskenut, mutta viljelijäkunnan määrän laskun ansiosta maatilojen tulotaso on varmaankin ihan kohtuullinen tällä hetkellä päätellen maatalousmaasta maksettavista kohtuuttomista hinnoista.

Maanviljelys on sydämen ei järjen asia

 

Jälkeenpäin arvioiden pidän taloudellisesti täysin perusteluina kriittisyyttäni Suomessa kehitettyä maatalouden tukijärjestelmää kohtaan. Sen sijaan asiasta puhuminen ja julkinen kirjoitteluni olivat epäonnistuneita, koska viljelijät kokivat maatalouspoliittisen kantani joko ihan itse tai järjestöjen johdatuksella hyökkäyksenä heitä ja heidän elämäntapaansa kohtaan. En osannut nähdä, että maanviljelys oli ja on vieläkin voimakkaiden tunteiden taloutta. Elintarviketuotantoa on elämisen ehto ja leipä on ollut tiukassa tässä maassa. Pelot on raivattu hiellä ja kyynelillä luonnon ankaria voimia uhmaten. Leipä ei ole ollut leveätä. Ja kaiken tämän ponnistelun arvioimin turhaksi tai jopa vahingolliseksi oli loukkaus ihmisyyttä vastaan.
Ja tämä tarina on tosi ja sen oikeaksi todistaa, että kaikkien kultaisten päivien jälkeen Vesa Laakso astuessaan Rymättylän  OP:n kokoushuoneeseen muistaa pienviljelijäperheen vesana juuri maatalouteen liittyneet kannaottoni.