Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Päivä vain ja hetki kerrallansa

Kaikuu yhä useammin korvissa. Hetki vain ja päivä kerrallansa, mielestäni olisi loogisempi, hetki on lyhyempi kuin päivä eli hetkistä kasva päivä, päivästä viikko ja viikosta kuukausi ja kuukausista vuosi vuosista ihmisen elämä. Mutta eihän tämä viisastelu ole sanoman kannalta oleellista, vaan kysymys on kristinuskovaisen luottamuksesta ja turvautumisesta.

Eilen 14.1.2011 perjantain aamupäivällä  Juhani Salonen -  naantalilaiskloppien   Lerssiksi  kutsuma ikätoverimme lähti viimeiselle matkalle.  Iltapäivän puolella aikamiehenä Naantaliin muuttanut Kari Laitsalmi oli  saattovuorossa.

Lerssi oli sotaorpo. Hän kasvoi  voimakastahtoisen kansakoulunopettajaäidin suojeluksessa ja kouluaikanaan hän oli kortteerissa   ei niin kovin  tarkan enonsa hoivissa. Olosuhteet jättivät jälkensä musikaalisesti lahjakkaaseen ja muutoinkin elämän taiteeseen kallellaan olevaan kaveriin.  Hän oli Naantalin ensimmäinen live- rockari,  kitaristi- laulaja jonka elämänvaiheet suurelta osaltaan eivät ole tiedossani. Vasta viime aikoina tuli kuulumisia vaihdettua. Hän oli laulun arvoinen.

Kari Laitsalmen tulin tuntemaan nuorena merikapteenia, joka oli  vikadeeraamassa Naantalin satamaluotseja ja toimi myös merimiesten mönstrausmiehenä  eli merimiesten pestaajana.
Reipasta nuoruuden vauhtia kesti aikansa ja sitten Kari oli poissa vuosia näiltä nurkilta, kunnes tuli naantalilaisen varustamotoiminnan perustajien Lauri Rautiaisen ja Hannu Wendelinin kautta uudelleen vähän kaukaisempaan hyvänpäivän tuttavapiiriin. Kaikkein helpompia polkuja ei Karikaan kulkenut ja siksi suurta kunnioitusta herättää hänen varustaja-kapteenin uransa.  Vaikea sairaus uuvutti hänet. Hän oli läsnä, luonnehti kirkkoherra siunatessaan.

Hautajaisissa hiljennytään - tosin ihan kaikki eivät siihen kykene. Musiikki  koskettaa, se tuntuu eikä vaadi erittelyä mutta ei myöskään estä ajattelemista.  Luonnollisesti mielessä liikkuvat vainajaan liittyvät muistot, tuokiokuvat kulkevat satunaisessa järjestyksessä.
Kukkatervehdysten  muistolauseet eivät  yllä perille saattoväen korviin.
"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa" on osuva  oivallus. 

 

Melko usein mielessäni ovat ruotsalaiset hautajaismenot, jossa kukkatervehdykset on asteltu suntion toimesta hienoksi kokonaisuudeksi arkun ympärille ja jäähyväistervehdykset luetaan vasta  muistotilaisuudessa. Näin saadaan  siunaustilaisuudesta yhtenäinen ehyt kokonaisuus.

Siunauspuhe on vaativa suoritus. Teologinen raami luo puitteet, jota pappi höystää omalla tekstillään. Saattoväki kuuntelee sikäli kuin kykenee, sillä  aika usein puheen sisältö jää oman vastaanottotilan vuoksi puutteellisesti ymmärretyksi ja jälkikäteen on vaikea siunauspuheen sanoman kokonaisuutta hahmottaa. Sieltä nousee joitakin kohtia mieleen kysymyksiä aikaan saaden.
 ”Hän on täällä tänään tuossa arkussa keskellämme”…  ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tulemaan.”

Ilmaisut ovat kovin kouriintuntuvia ja ne liittävät elävän ihmisen hänen kehoonsa ja ruumiin maalliseen  kiertokulkuun.
Tietenkin me mielikuvissamme yhdistämme ihmisen hänen kavoihinsa ja koko olemukseensa. 
Mutta ihmisen ruumis ei ole mitään ilman henkeä,  ja henki taas on sitä mitä aivo-olento ihminen pystyy toiminnassa  ollessaan tuottamaan.  
 Näin tämän toivoisi olevan.  

 



Kommentit

Jari Ailio
30.03.2011 klo 11:49
Mä olen Jari Ailio eli Jappa, joka aikoinaan (1957 - 1973) asuin Naantalissa. Muistan sekä Lerssin, kunnon rockarin, mutta varsinkin Kari L:n eli KAPTEENIN, kuten häntä kutsuimme. Oli tosi BIGFRIENDMAN. Järkytyin tajutessani että han on poistunut. Syvin osanottoni. Pari päivää sitten tuli mullekin 63 täyteen, eli nuoruus on takanapäin ja alkoi jo VANHUUSELÄKEAIKA. Olisi ollut tosiupeata tavata KARI kerran. Vaan toisin kävi. Toivon että Pasilla ja Ninalla menee hyvin. (Ex-Finnair eläkeläinen)
 
Tanja Laitsalmi
21.01.2011 klo 13:34
Sorry.. edellisessä oli kirjoitusvirheitä. Virsien sanat kuten runotkin eivät aina aukea kaikille, ikävä kyllä.Virren teksti: ” Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan,” on aivan oikea ja johdonmukainen. Jos se ei olisi runomuodossa, sen voisi sanoa: ”Päivä ja siinä oleva joka ikinen hetki antaa minulle lohdutuksen, kun tiedän Herran hoitavan meitä armollansa.” Kirjoitat että Kari oli poissa näiltä nurkilta vuosia. Saat sen kuulostamaan pitkältä ajalta. Todellisuudessa hän asui välillä Turussa vain nelisen vuotta. Tuntuu kuin et laskisi sitä Naantalissa asumiseksi jos ei notku rannan ravintoloissa. Hän jäi mereltä pois v 1982 ja hoiti maista käsin kivilohkareiden merikuljetuksia mm Hollannin patotyömaalle ym. Ja vuonna v 1986 hän perusti oman firman ja osti oman kuljetuskaluston, jolla jatkoi edellä mainittua työtä mm ja Kanaalin saarille ja muualle Englantiin, jossa hänen sanojensa mukaan rannikolla isänmaa valuu mereen. Työ oli todella vaativaa vuorovesien vaihtelun ollessa jopa 9m. Kari ei ollut rintaansa röyhistelevää tyyppiä, kuten monet muut kylläkin ovat. Hän päätti toteuttaa v 1996 haaveensa lähteä kerran vielä merelle 55 vuotiaana. Uskallusta hänellä oli. Monikaan ei enää siinä iässä uskalla lähteä toteuttamaan haaveitaan. Siihen avautuikin oiva tilaisuus varustamotoiminnan kautta. Kannatan ehdottomasti tätä suomalaista hautajaismenoa. Kirkko on sitä varten jossa jäähyväiset jätetään, surraan ja hiljennytään. Muistotilaisuudessa muistellaan iloisia asioita, lauletaan vainajan lempilauluja ( mm Kotkan poikii ilman siipii ) ym. Olisit tullut paikalle.
 
Kalevi Lehtonen
08.07.2012 klo 02:02
Tuli Kari mieleen. Kaskenkadun pojilla on viime vuosina ollut tapana kokoontua joka syksy eri kaverin tehdessä ohjelman ja olla " isäntänä ". Viime syksynä oli taas Karin vuoro. Turun satamassa tietenkin kokoonnuttiin. Käytiin tutustumassa varustamoon jossa Karikin oli mukana osakkaana. Saimme taas lisäoppia merenkulusta. Merenkulkijoita meistä muutamista tulikin. Olisikohan ollut "Latarin" merimiesjutuilla jotain tekemistä " Silloin kun seilattiin Suomen Joutsenella Etelämerellä ... " Clasu, Martti ja Kari - tosi merenkulun ammattilaisia. Seitsemän meren kulkijoita. Tapaaminen sujui taas mukavasti Karin myhäilevän huumorin saattelemena. Varustamon laivassa purettiin parhaillaan soijalastia ja tutustuttiin laivaan lähemminkin. Munkki sanoi että ompa tutun näköinen keittiö." Niin sama laivahan se on kuin millä Sinäkin olet seilaillut" sanoi Kari hymyillen. Monet meret ja laivat ovat yhteisiä. Meille kaikille Aurajoen rannassa seisoskeleva "nolla" Bore olikin jo kaikille tuttu. Samanlasinen oli edelleenkin Rettingin hyttikin kuin 50-luvulla. Ruotsin matkat yleensä aloitettiin sillä. Enoni oli muuttanut Tukholmaan v.- 52 ja monet herkut tuli syötyä Boressa - banaaneja, appelssiineja ... Uusia makuelämyksiä olivat. Rantalaivaan Auransiöllan pielessä mentiin sitten syömään kunnon silakkalautaset. Nyt pitäisi taas tänä vuonna järjestellä uusi tapaaminen poikien kesken. Kaikki yli 70-vuotiaita, joten olisi erikoisjuhlan paikka. Jotenkin on kuitenkin hieman haikea olo, viimeinen Karin kanssa pidetty tapaaminen oli mielenkiintoinen ja lämminhenkinen. Tapaamisesta Karin hautajaisiin kun oli vaan niin lyhyt aika. Kari oli aina huumorilla mukana kaikissa poikien kohelluksissa ja muisti ällistyttävän hyvin kaikki tuttavat ja tapahtumkat. Aina riitti mukavaa muistelua nuoruuden kommelluksista - naurua riitti. Mielen melankolian takana on hyvä ja mukava muisto Karista. Karin poikien piti kuulemma rakentaa pieni sauna mökille. Yliopiston sairaalasta oli kuitenkin jäänyt komeat ikkunat ylimääräiseksi. Saunasta tuli sitten suurempi. Kari arvosti paljon perhettään ja kertoi siitä meillekin. Mietteitä mökiltä Kakskerran saaresta heinäkuun valoisasta yöstä. Joutsenpariskunta nauttii auringonlaskusta rantakaislikossa. Kalevi - Kilu .