Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Kuinka Reagan raunioitti konservatiivit ja muita kehityspolkuja USA:n politiikassa

 

Gideon Rachman kirjoitti otsikolla Financial Timesiin yllä olevalla otsikolla jutun jossa hän selittää amerikkalaisten konservatiivien siis republikaanien poliittista” kehitystä”  Juttu lyhennettynä amatööritaidoilla  käännettynä menee seuraavasti:

Luettuaan Sarah Palinin kirjan Going Rogue  FT:n kolumnisti Gideon Rachman kysyi itseltään, miten amerikkalainen konservatismi on tullut tähän pisteeseen. Palinin kirja on itseensä tyytyväisen, kevyt kirja ilman yhtään alkuperäistä ideaa. Miten tällaisesta naisesta on voinut tulla Amerikan oikeiston lempilapsi jopa niin, että joku kirjankustantaja uskoo hänen tulevan republikaanien seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi.
Ja sitten tajusin – mätä on Ronald Reaganista peräisin.

Tämä saattaa tuntua oudolta johtopäätökseltä, onhan Reagan konservatiivisankari, joka valittiin kahdesti presidentiksi. Idea, joka tunnetaan Reaganismina, on tosiasiassa vahvasti konservatismin tärkeämpien arvojen vastainen. Perinteisesti konservatiivit ovat vierastaneet populismia ja arvostaneet tietoa. He uskovat tasapainoiseen hallintoon ja ovat pragmaattisia ja suhtautuvat epäillen ideologioihin. Reagan ei tällaista ajatustapaa kunnioittanut ja niinpä moderni amerikkalainen konservatismi kärsii vieläkin seurauksista.

 Hurjin Reaganin propagandaidea on kultti viisaasta ja tyhmästä. Reaganin elämänkerrassa Dinesh D Souza julistaa: Tosinaan todella on avuksi olla tonttu. Kirjoittaja kertoo tarinoita, miten intellektuellit, jopa konservatiiviset sellaiset katsoivat alaspäin Reagania. Mutta tonttu oli oikeassa ja terävänuppiset väärässä.

. Reagan oli ilmeisen tyhmä ja tietämätön – mutta hän oli historiallisesti oikeassa. Siksi syntyi teoria, että tyhmyys ja tietämättömyys on hyvä merkki. Näin osoitetaan poliitikon olevan sinut kansan syvemmän viisauden kanssa. Heti näin ajateltaessa lähestytään Sarah Palinia.

 Jos tietämättömyyttä halajat, on Saraha Palin ehdottoman oikea nainen. Presidenttivaalien alla hänelle järjestettiin pikakurssi nykyajan historiasta. Hänelle näytettiin karttaa ja kerrottiin ulkopolitiikka varten historiasta maailman sodista, espanjan sisällissodista aina kylmään sotaan. Hän ei suostunut pitämään edes lounastaukoja. Hänestä esitykset olivat niin innostavia. Todellakin 20.vuosisadan historia voi olla jollekin tosi innostavaa.

Itse asiassa Palin on paljon vähemmän kvalifioitu kuin Regan oli. Reagan oli sentään ollut Kalifornian kuvernööri eikä vain Alaskan ja Reagan oli lukenut laajasti.

Edellinen presidentti George W. Bush aiheutti vahinkoa konservatismille hallintonsa avustamana parilla onnettomalla linjauksella: Ensimmäinen oli fiskaalinen lepsuus ja toinen oli usko, että hyvän ja pahan välisen erottelu ja sotilaallinen voima toisi menestystä ulkopolitiikassa.

Tällä hetkellä republikaanit johdossaan Palin ovat paljon jäljessä Obaman hallinnosta. Mutta puolue on tunnetusti taitava kääntämään tappiot edukseen.

Aikoinaan konservatiivit uskoivat alhaisiin veroihin ja tasapainoiseen budjettiin. Reaganin aikana he muuntuivat yksinkertaiseksi veroleikkausten puolueeksi, joka ei ole sitoutunut  julkisen talouden vastuulliseen hoitoon. Bushin varapresidentti Dick Cheney todisti tämän mahdolliseksi kertomalla kabinetille: ” Reagan osoitti oikeaksi, ettei alijäämästä kannata välittää”.
Mystinen totuus oli ottanut otteen heistä; Leikkaamalla veroja talous kasvaa tarpeeksi nopeasti peittääkseen tulomenetykset, tai että hallitus voi menoja leikata kuin taikaveitsellä. Sattumoisin näin voi käydäkin. Republikaanien ajattelun liukuminen tällaiseen suuntaan on paljolti antikonservatiivisuutta – Veronkorotukset millä hinnalla tahansa hyvästä hallinnosta välittämättä on uudempaa ideologiaa.

Samoin on käynyt ulkopolitiikassa. Reaganin lähtökohta, että Neuvostoliitto oli pahan valtakunta, kalskahti liberaaleista pahalta; – mutta se oli kuitenkin perusteiltaan paikallaan ollut näkemys. Kuitenkin kun George W Bush yritti matkia Reaganin moraalista selkeyttä ja tuli  julkisuuteen teemalla ” Paholaisen akselista” ja johdatti tyhmällä konseptillaan Amerikan kalliiseen ja tarpeettoman Irakin sotaan. Bush unohti tosiasian, että Reagan oli nostanut USA:n sotilasmahdin, mutta välttänyt suuret sodat. Reaganin Grenadassa käynti oli ihan jotain muuta kuin Bushin Irakin turnee.

  Todellinen Reagan oli käytännössä itse asiassa paljon pragmaattisempi kuin Reaganista jälkeenpäin syntynyt myyttinen kuva antaa ymmärtää. Äärimmäisissä tapauksissa Reagan oli valmis nostamaan veroja ja hän alkoi uskoa myös aseidenriisuntaan. Tämän päivän Reaganin manttelin perijät pitävät noita ideoita petollisena heikkoutena. Reagan oli loppujen lopuksi menestyksellinen presidentti. Mutta hän jätti jälkeensä myrkyttyneen perinnön konservatiiviselle liikkeelle.   

Lähetin Antton Rönnholmille  Gideon Rachmanin  jutun ja samalla kysyin hänen käsitystää  Sarah Palinin kirjan nimestä  Going  Rogue sopivaa käännöstä

Hyvä juttu, vastasi Antton ja selitti

Rogue on sanakirjan mukaan:

  • describes an animal that is vicious and uncontrolled and lives apart from the rest of the herd or group  villi, erakko
  • acting independently and using unorthodox methods that are unpredictable and are likely to cause trouble   villikko
  • a vicious or uncontrolled animal that lives apart from the rest of its herd or group  erakko
  • a mischievously playful person, especially a naughty child  tahtomattaan tuhma
  • an unscrupulous (not restrained by moral) or dishonest person, especially somebody who is also likable  vastuuttoman rakastettava

Kai se siihen villiin viittaa, mutta minusta nuo muut ovat aika osuvia. Tyhmyri joka ei tajua tekojensa merkitystä. Eikö kirja ole käännetty Suomeksi? Minusta tuo  JFKn jälkeen alkanut älykköjen vieroksunta on amerikkalaisen konservatismin keskeinen ongelma. Ja juuri tuon Rachmanin kuvaileman roskaoikeiston tapa, joko sota- tai markkinakiihkossaan raunioittaa julkinen sektori ja sen finanssit,  on levittäytynyt joka puolelle maailmaa. Siitä nautitaan tälläkin hetkellä Suomessa ja Ruotsissa.

Laitan oheen oman 2008 tekstini jenkkien presidenteistä:

Antton

Barack Obama – 21. vuosisadan presidentti 

      Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa keskeisiksi nousseita teemoja on mielenkiintoista tarkastella maan historiallisen perimän valossa. Edellisillä presidenteillä on annettavaa myös tulevaisuuden 21. vuosisadan USA:lle.  

Amerikkalaisesta unelmasta globaaliin painajaiseen

      1930-luvun laman aikana Franklin D. Roosevelt auttoi New Dealilla miljoonat työttömät ja talouden nousemaan taas jaloilleen. Samalla hän muurasi amerikkalaisen liberalismin peruskiven yhdistämällä viljelijäväestön, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, kaupunkien köyhät ja intellektuellit ensi kertaa koalitioksi.

      Tänä  päivänä 46 miljoonaa amerikkalaista on ilman minkäänlaista sairausvakuutusta. Maa on tulvillaan teinejä joiden elämä lähtee sivuraiteelle jo alkuvaiheessa ennaltaehkäisevän hoidon puutteesta. Kaduilla vastaantulevat pyörätuolissa istuvat nuoret miehet eivät monet ole nähneet sotaa, heidän jalkansa on vienyt hoitamaton aikuisiän diabetes. Samalla USA käyttää suhteessa BKT :een lähes puolitoistakertaisesta enemmän resursseja terveydenhoitoonsa kuin moni maa Euroopassa.

      Obaman suunnitelma on mahdollisimman nopeasti laskea vakuuttamattomien määrää, 18 miljoonalla vuoden 2009 aikana. McCain taas tarjoaa 5000 taalan verohelpotusta kaikille vakuutuksen ostoon. Ehdokkaat ovat yhtä mieltä myös koulutusjärjestelmän puutteista. Obaman mukaan 90-luvun puolivälistä kaksi miljoonaa opiskelijaa on menettänyt mahdollisuuden yliopisto-opintoihin College-paikkojen kalleuden takia. McCain tarjoaa alisuorittavan koulujärjestelmän kuntoon laittamiseksi koulutusseteleitä ja Obama taas Obama opettajille suorituksiin perustuvaa palkkaa. Tutuilta tuntuvat lääkkeiden reseptierot.

      On selvää, ett Yhdysvalloilla ei enää ensi vuosikymmenellä ole varaa heilua ase kourassa valvomassa naapureiden tonttia ja samalla laiminlyödä oma piha ja sillä kasvavat lapset. Ensi presidentistä tulee FDR:n kaltainen valtiomies vain tekemällä New Deal uudelleen ja luomalla amerikkalainen unelma mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalle.  

Kansojen liitosta halukkaiden koalitioon

      Woodrow Wilson epäonnistui oman maansa liittämisessä luomaansa Kansainliittoon. Tästä epäonnistumisesta huolimatta Wilson otettiin vastaan ensimmäisenä Yhdysvaltojen presidenttinä Buckinghamin palatsissa ja ruususateessa Pariisissa. I maailmansodan aikana Wilson valoi USA:n roolin aktiivisena maailmanvaltana ja vapauden etuvartiona. Tämä wilsonilainen ”aktiivinen idealismi” eroaa kuitenkin merkittävästi viime vuosikymmenten harhapoluista:  

      Ensinnäkin, kissingeriläisestä realismista, joka torjui kylmän sodan aikana kommunismia kaikilla rintamilla ja edisti häikäilemättömästi omia kauppaetujaan. Toiseksi, se eroaa viime vuosien bushilaisesta uuskonservatismista, joka uskonnollisella pateettisuudella on edistänyt demokratiaa vähät välittämättä Yhdistyneiden Kansakuntien roolista ja kansainvälisestä oikeudesta.

      Kummatkin ehdokkaat ovat yhtä mieltä siitä, että Yhdysvallat ei voi lunastaa takaisin rooliaan vapaan maailman johtajana ennen kuin se luo uudelleen maineensa oikeusvaltiona sulkemalla Guantanamon. Obama on sitoutunut noudattamaan Wilsonia myöhempien nobelistien neuvoja ja aidosti pyrkimällä rauhaan Lähi-idässä. Mutta olisiko McCain valmis siirtymään rapistuvassa Nato-saluunassa kerätyistä halukkaiden koalitioista aidosti monenkeskiseen päätöksentekoon? Jos YK:sta ei ole keskustelufoorumiksi, olisi USA:n joka tapauksessa etsittävä pikemminkin arvostelukykyyn kuin miellyttämisenhaluun perustuvia kerhoja. Yksin Yhdysvallat ei pärjää kuin eristäytymällä, sen tiesi jo Wilson.   

Kotimaista öljyä vai tuulta

      Presidentti Jimmy Carterin pyrkimykset nostaa USA :n ympäristötietoisuutta kaikuivat aikanaan kuuroille korville. Carteria on pidetty heikkona presidenttinä hänen kaudellaan vallinneen talouslaman, öljykriisin ja Iranin panttivankikriisin seurauksena. Lähes 30 vuotta sitten, vuoden 1979 öljysäännöstelyn aikana maapähkinäviljelijä Georgian Plainsista piti kuitenkin amerikkalaisille historiallisen puheen, jossa hän kritisoi amerikkalaisen elämäntavan kerskakulutusta ja energian liikakäyttöä : « Ihmisen identiteettiä ei enää tänä päivänä määrittele se miten hän toimii, vaan se mitä tavaraa hän omistaa”. Sanoma on varsin akuutti myös nykypäivänä, mutta maksoi aikanaan demokraatille toisen presidenttikauden: Carterin Valkoisen talon katolle asennuttamat aurinkopaneelit otettiin alas Reaganin ensimmäisen presidenttikauden ensimmäisen viikon aikana.

      Kumpikin ehdokas haluaa lisätä energiaomavaraisuutta. McCainin haluaa ottaa käyttöön kaikki USA:n rannikkoalueiden öljyvarat, puolustaa ydinvoimaa ja vastustaa biopolttoainetukiaisia. Obama taas haluaa jättimäisen 150 miljardin sijoituksen uusiutuvaan energiaan ja on valmis sitoutumaan huomattavasti suurempiin päästörajoituksiin. Autoteollisuuden bensajuopot tuotteet eivät mene kaupaksi ja Detroitissa moni on matkalla kilometritehtaalle. Yhdysvaltojen seuraavan johtajan olisi johdettava maa ympäristöteknologian kärkimaaksi ja uskallettava toistaa Carterin epämieluisa viesti maan miljoonille autoilijoille. Haluttomuus käyttää veroinstrumentteja ohjausmenetelminä on tullut tiensä päähän.  

Pro-Choise vastaan Pro-Life

      Thomas Jefferson oli Yhdysvaltojen kolmas presidentti, filosofi, tiedemies, poliitikko ja maanviljelijä. Jefferson oli itsenäisyysjulistuksen keskeinen arkkitehti ja loi sen valistuksen aatteiden pohjalta. Hän kannatti kirkon ja valtion tiukkaa eroa ja uskoi tiedon jalostavan ihmisen ymmärrystä ja ykseyttä. Jeffersonin perustama University of Virginia on yksi maailman harvoja yliopistoja jonka kampukselle hän ei sallinut minkäänlaista uskonnollista pyhättöä.

        Keskustelu abortin vastustajien ja naisen itsemääräämisoikeuden puolustajien välillä on vienyt viidesosan meneillään olevien vaalien TV-debateista. Samalla valkoiset evankeliset muodostavat arvioiden mukaan 23 prosenttia äänestäjistä ja heistä valtaosa on taas menossa republikaanisen McCainin taakse.

      Korkein oikeus on poliittisesti äärimmäisen tärkeä elementti amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä. Keskeiseksi on keskustelussa presidenttiehdokkaiden välillä noussut suhtautuminen tuomioon ”Roe vs. Wade”, joka 35 vuotta sitten takasi naisille oikeuden lailliseen ja turvalliseen aborttiin kaikissa osavaltioissa. Bushin kaudella tuomarivalinnat ovat vieneet oikeutta konservatiivisempaan suuntaan ja McCain on sanonut jatkavansa Bushin linjaa ja nimittävänsä tuomareita jotka « tulkitsevat perustuslakia tiukasti », eli osavaltioiden eduksi. Obaman mukaan oikeuden tehtävä taas on suojella sellaisten ihmisten asemaa, jotka poliittinen järjestelmä helposti unohtaa.

      Valittava presidentti ei siis muokkaa Yhdysvaltojen poliittista maisemaa vain oman kautensa osalta, vaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Jefferson varmasti pyörisi haudassaan jos näkisi miten amerikkalainen politiikka on ryhtynyt halveksimaan tietoa, sivistystä ja nostanut uskonnon politiikan keskiöön.  

Tuleeko siitä sitten Musta talo?!”

      Los Angelesin pormestari Tom Bradley oli 1982 kaikkien mielipidemittausten mukaan ylivoimainen ennakkosuosikki Kalifornian kuvernööriksi, mutta hävisi. Bradley-efekti kuvaa valkoisten äänestäjien halukkuutta äänestää mustaa ehdokasta, joka kuitenkin karisee kun tullaan todellisen valinnan eteen. Muutaman kuukauden takainen gallup todisti, että 85 prosenttia äänestäjistä oli valmis äänestämään mustaa ehdokasta, mutta samalla vain 65 prosenttia uskoi, että perhe, ystävät tai työtoverit olisivat valmiita samaan. Onko tämä 20 prosenttia Obaman kannatuksen Bradley-efekti?  

21. vuosisadan presidentti

      Barack Obama ei näytä 1900-luvun amerikkalaiselta vallanpitäjältä, valkoiselta miljonääricowboyltä. Etnisen taustansa ja ajatustensa kautta Obama näyttää äänestäjiltään, 21. vuosisadan Yhdysvaltojen presidentiltä. Jefferson ei tuntisi omakseen Amerikkaa, jossa politiikka ei perustu tietoon ja sivistykseen vaan uskonnolliseen kiihkoiluun. Barack Obamalla onkin kaudellaan mahdollisuus näyttää itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain ahkerille siteeraajille, että kirjaimen lisäksi lailla on henki.  Se henki on Amerikan idea, joka on keksitty 21.vuosisadalla uudelleen.