Ilmoitukset
Naantalin Työväenyhdistyksen  kokous pidetään  valtuuston maanantaisia kokouksia edeltävänä sunnuntaina klo 18.00   Naantalin Työväentalolla (Kaivokatu 20)   
 Seuraava kokous 9.9.2012
 
Kaupunginvaltuuston seuraava 2012 kokouspäivä on 10.9.2012 

Yhteinen Naantali -tiedote

Kirjoituksia



Katso Saaristo-Naantalin kunnallisvaaliehdokkaat

Ilkka Kantola - Klikkaa ja Osallistu!

Naantalin ty�v�enyhdistys 110 vuotta

Etusivu

 

 

Pitkät listat tai mainonta kuriin

Ylen nettisivuilla julkaistiin eilen näkökulma palstalla alla kopioitu kirjoitus otsikolla: Vaalirahoituksella maksettiin kallis mielikuvamarkkinointi

Vaalirahakohussa on vatvottu lähes päivästä toiseen, kuka on saanut rahaa ja mistä. Toisena juonteena on pohdittu suomalaisen poliittisen toiminnan korruptoituneisuutta. Mutta miten lahjaksi saadut vaalirahat vaikuttivat eduskuntavaaleissa 2007?

Tulos oli kolmen suuren osalta varsin tiukka: keskusta oli ykkönen, kokoomus sai 0,8 prosenttiyksikköä vähemmän ääniä ja SDP 1,7 prosenttiyksikköä vähemmän.

Poliittista viestintää tutkinut Oulun yliopiston professori Erkki Karvonen sanoo, että näin pienten erojen ollessa kyseessä kampanjaan saadut rahat ovat kallistaneet tulosta tiettyyn suuntaan.

- Kun tasaväkisiä ollaan, niin kaikki vaikuttaa. Ja jos on saatu huomattavia varoja kampanjointiin, niin kyllä se kallistaa sitä sitten näiden eduksi. Nykymaailmassa kuitenkin kampanjointi ja näkyvyys on niin tärkeää ja kallista.

Tuntemattoman on vaikea päästä läpi ilman näkyvää kampanjaa.

- Outoa ei äänestetä. Poliitikolla täytyy olla tunnettuutta joko aiemmasta elämästä tai muuten esimerkiksi urheilun tai viihteen saralta ja sitten vielä tarvitaan mediamainostamista. Mutta ennestään tunnettu tietysti pärjää vähemmällä mainonnalla.

Professori emirtus Pertti Suhonen kirjoitti torstain Helsingin Sanomissa, että vaalirahoitus avitti nykyisen hallituksen syntyä. Karvonen on samaa mieltä.

- Tämä on tietysti spekulaatiota, mutta varmaan rahoitus on vaikuttanut siihen suuntaan ja rahoittajien tavoite oli juuri tämä, Karvonen sanoo.

Liikkuvat äänestäjät vyöryvät mielikuvien perässä

Mielikuvamarkkinointi näyttelee tärkeää roolia tietyille äänestäjille.

- On olemassa ihmisiä, jotka luokitellaan ns. varmoiksi äänestäjiksi. Yhä suureneva joukko on liikkuvia, jotka ovat herkkäliikkeistä porukkaa. Jos on hyvä kampanja ja oikein hyvin mielikuviin vetoavaa mainontaa, juuri nämä liikkuvaiset vyöryävät siihen suuntaan ja sitten tapahtuu tällainen "band wagon"-efekti, jossa voittajan vaunuihin on aina mukava nousta. Jos näyttää siltä, että tämä puolue etenee, ajatellaan, että minäkin menen sinne.

Karvosen mukaan mielikuvamarkkinoinnin kuningas Suomessa on kokoomus, jolla on taustallaan hyvät mainostoimistot.

Koska erot viime vaaleissa olivat pieniä, laadukkaalla mielikuvamarkkinoinnilla pystyi vaikuttamaan vaalitulokseen.

- Voisi sanoa, että jos esimerkiksi kokoomus sai laitettua rahaa korkealuokkaiseen mielikuvamainontaan niin se sitten johtaa tulokseen.

YLE Uutiset

Vaalirahoitusasia pyörii kuin kuuluisa P molskihousuissa. Ylen uutisjuttu arvioi asiaa tavalla, johon oman kokemukseni perusteella voin yhtyä ja täten vahvistaa akateemisten selittäjien havaintoja käytännön kokemuksesta.
Ensinnäkin: Alaa harrastaneena tiedän, että rahoitus on vaalien vastenmielisin osa. Jopa oman puolueen kilpailevia ehdokkaiden kanssa toimimista sietää paremmin kuin rahan kerjäämistä. 
Oman kokemukseni huipentui  eurovaaliehdokkuuteen. Olin istuva europarlamentin jäsen ja velvollinen osallistumaan vaaleihin, vaikka tiesinkin, että kyseessä oli Mission Impossible .

 Selvitin kuitenkin kiinnostuksesta kysymykseen markkinointiekspertiltä, mitä mahdollisuuksia minulla olisi menestyä vaalissa ja mitä pitäisi tehdä onnistuakseen?
Tyly vastaus oli, ettei mitään mahdollisuuksia. Ensimmäinenkään edellytys ei täytynyt, sillä  en ollut riittävän tunnettu koko maassa, kun taas muut SDP:n paikkoja  tavoittelevat olivat valtakunnallisia tähtiä: Pertti Paasio, Reino Paasilinna, Jörn Donner ja Ulpu Iivari. Jo heidän nimensä kuuleminen tai naaman näkeminen synnyttää tutun mielikuvan. Tuntemattomin tuossa porukassa oli Ulpu iivari ja hän siitä porukasta jäikin valitsematta. Die Ding an sich-  tapaus sinänsä - oli  Riitta Myller, joka ei ollut valtakunnallinen kasvo. Ehdokasasettelu ja  maakuntien siis Suomen Kepulandian alueella joukkotiedotuksen tuen saaneena Kyösti Virrankosken tavoin hän onnistui tekemään poikkeuksen säännöstä.

Tietenkään en omaa muutenkaan mitään vaaleissa menestyjän ominaisuuksia: Pieni ja pyöreä kaljuuntunut ei hivele silmää eikä herätä myötäsukaisia ajatuksia. Kohtalainen asiantuntemus ja pitkä kokemus eivät juurikaan paina äänestäjien valinnoissa siitä yksinkertaisesta syystä, lähtökohdat eli tuntemattomuus pudotti siitä joukosta, johon valinta kohdistui.

Kysymyksen toiseen osaan eli mitä pitäisi tehdä
, sain kuulla, että minimivaatimus tunnettuuden saavuttamisiksi olisi 1.5 miljoonan markan markkinointi kampanjan käyminen. Sillä voisi tulla riittävän tunnetuksi, mutta se ei vielä takaa mitään. Pitäisi sen jälkeen kampanjarasitteineen menestyä lopullisessa kisassa, johon tunnettuuskampanja vois heittää pahan varjon..  Tunnettuus olisi saavutettu kaupallisten tiedostusvälineiden lehdistön ja television kautta. Materiaalin tekeminen olisi kustantanut 10-15 prosenttia ja julkaiseminen 85-90 prosenttia. Todellinen yrittäminen  olisi ollut sekä mahdotonta, että mieletöntä.

Kustannustoimiala on ahkeroinut vaalirahoitusongelmien kanssa ja herkutellut äänestäjien valitsemien edustajien grillaamisella. Edustuksellinen demokratiamme ja sen edustajat eivät ole koskaan olleet kansalaisten arvostuksissa korkealla. Nyt ollaan pohjakosketusta lähellä ihan kuten taloudessakin.

Uusia vaaleja ehdotetaan varmaan vilpittömästikin, mutta pääosin taktisista sysitä: Tiedetään, ettei pääministeri niihin suostu eikä kokoomus siihen pakota, joten molskihousuihin se ISO P jää tässä vaiheessa ja toiveita olisikin kohdistettava tuleviin pelisääntöihin. Hallituksen tuleva tiedonanto, joka päättyy luottamuslauseäänestykseen, antaa tähän hyvän mahdollisuuden

Julkisuudessa  on mässäillyt sensaatioilla ja kustannustoimiala on tienannut hyvin. Tänään linjasta pohdiskelevaan suuntaan poikkesi Hesarin vakaa Unto Hämäläinen.  Hänen analyysinsä päätyi kahteen  malliin:

Vaihtoehtoja on kaksi.

Toinen on niin sanottu valtiollinen malli. Vain valtion raha on niin puhdasta, että puolueiden sopii sitä käyttää. Kun puolueet elävät lähes valtion tuella, nostetaan puoluetukea kaksikymmentä prosenttia ja kielletään puolueilta muu rahoitus kokonaan. Lisäksi puolueiden tulee alistua samaan talouskontrolliin kuin muidenkin valtion virastojen.

Silloin on johdonmukaista ottaa käyttöön listavaali, jossa puolueet panevat ehdokkaat läpimenojärjestykseen ja äänestäjät äänestävät vain puoluetta.

Toinen vaihtoehto on markkinatalousmalli. Puolueet saavat entiseen tapaan perusrahoituksensa valtiolta. Ne voivat ottaa vastaan tietyissä rajoissa muuta tukea, joka niiden on julkistettava – ennen vaalipäivää – viimeistä senttiä myöten.

Vaaleissa äänestetään nykyiseen tapaan suoraan ehdokasta. Myös kaikki ehdokkaat joutuvat julkistamaan koko vaalirahoituksensa viimeistä senttiä myöten jo ennen vaalipäivää.

Kannatan markkinatalousmallia, mutta valtiollinenkin malli käy.

Hämäläinen päätyi todennäköisempään ja siihen mikä myös sopii parhaiten hänen työanastajalleen eli koko kustannustoiminnalle. Jos toimittajien kannanottoja tarkastele samalla kriittisyydellä ja epäluulolla kuin toimittajat käsittelevät politiikkoja, päätyy ilman muuta näkemykseen, että toimittajien on laulettava sen lauluja, jonka leipiä syö. Näin ollen vallan vahtikoira ei uskalla tosissaan tukea ehdotuksia, jotka olisivat kustannustoiminnan kannalta huonoja. Tarkoitan pitkiä listoja ja henkilövaalista luopumista ei voi kannattaa, koska se tyrehdyttäisi vaalimainonnan valtaosiltaan. Asia tietenkin perustellaan äänestäjien valintamahdollisuuksien rajoittamisena ja on tietenkin selvää, että kansalaiset on helppo saada tähän näennäisdemokratian puolustukseen mukaan.

Kun siis näyttää mahdottomalta, että pitkiin listoihin ei päästä, mutta jotain pitäisi tehdä vaalijärjestelmän ja demokratian puolustamiseksi, niin yksi yksinkertainen ehdotus olisi lehti-, radio ja televisiomainonnasta luopuminen. Tätä ei varmaankaan saada lainsäädäntökieltona voimaan, mutta siitä voisivat puolueet sopia keskinäisellä sopimuksella.   

 

 



Kommentit

Ano Nyymi
26.09.2009 klo 20:03
kun puolue täyttää pitkät listat, samat naamat täyttää samat jakarandat. edustajat matkaa ja jatkaa peliä samaa kohtaavat ongelmat Aasian ja pandat. unohtavat Suomen ja ongelmat ja asiat.