• 2010/1
• 2009/3
• 2009/2
• 2009/1
• 2008/3
• 2008/2
• 2008/1

• Etusivu
• Ajankohtaista
• Kirjoituksia
• Kunnallisvaalit 2008
• Esittely
• Johtokunta
• Liity jäseneksi!
• Valtuustoryhmä
• Luottamushenkilöt
• Linkit
• Palaute

Heikki Routamaa Unikeoksi, vihdoinkin sanoivat monet!

Useammasta suusta kuulin ja samaan joukkon lukeudun itsekin: Onko totta, että Hessu ei ole ollut Unikekona?
Nyt tuo virhe on korjattu ja oikeus toteutui. Onnittelut  valitsijoille !

Unikeon päivällä on monet ilmeet. Alla oleva kuvakavalkaadi kertoo omalla tavallaan.
Ja nyt joudun sanomaan, että ei meidän aikanamme olisi tullut kysymykseen, että vain Mikael Hiltunen ruotsinkielisä edustavana ja Mika Maaskola piirin puheenjohtajana edustivat SDP:n eduskuntavaaliehdokkaita. Ehdokkuus on oikeus , mutta myös velvollisuus. Mari Lindholm on aiheesta vaivautunut ja naantalilaiset läsnä olleet luottamushenkilöt eivät tätä menoa ymmärrä.

Rakaudesta lähimmäiseen

Anukka Vilenius-Anttila on kommentoinut kirjoitusta Rakaudesta lähimmäiseen:

" "Voisiko joku avata vähän enemmän mitä tarkoitetaan, että "toiminta lähemmäksi tavallisen ihmisen arkea"? Kuinka paljon ja millä toimintatavoilla voidaan enää lähemmäksi ihmisen arkea mennä kuin esimerkiksi yksinomaan ihmisten arjessa toimivat diakonia-, nuoriso- ja lapsityö nykyiselläänkin tekevät? " "

Musta meri ja hautausmaa

Naantali sai komean mainoksen TS:ssä 17 pnä heinäkuuta Jenni Honkasen ja Jukka Vehmasen  reportaasilla  ” Naantali houkuttelee kesähuoneisiin”.
Täältä kaukaa katsottuna  tuli hyvä mieli, kun välillä maakunnan ykköslehti muistaa positiivisessa valossa  niin määrää kuin laatua säästämättä.

Vanhat hyvät, tai paremmin sanottuna  kovat ajat ja niiden muuttuminen  tulivat mieleen: Oli komea titteli olla aikoinan Naantalissa talonomistaja ja muuttaa kesämurjuun ja antaa omat huoneet kesävieraille; Nyt tehdään päinvastoin: kunnostetaan kesämurjut ja piharakennuksetkin turisteille. Erinomainen asia, että pystytään myös majoittamaan osa matkailijoiden virrasta. Se varmistaa seuraavankin tulemisen, jatkuvuuden. Juttu oli  hyvää infoa naantalilaisillekin, kun taas tuttavat kyselevät kohteita, on tuosta aukeamasta hyvä tehdä esite omaankin käyttöön.

Mutta ei niin hyvää, ettei sitä joku saisi pilattua:

Voisi sen sanoa niinkin, että kesän hälinän vastapainoksi on syksyn ruskan väriloistoa ja merikin näyttää monet  jännittävät  kasvonsa. Ja mikä vaikuttavinta: 
Luostarikirkon  vuosisatoja nähnyt    jykevyys  vartioi poisnukkuneiden ikiaikaista lepoa.
Tämä Naantalin puhutteleva rauha kannattaa ohikulkijankin kokea!

Olli Sunnarin kuolinviesti tuli tänne Sulkavalle  lehden välityksellä eikä, kuten  tavallisesti,  aamulla vaan keskellä kuuminta  päivää.

Olli harrasti politiikkaa ja yhteisissä harrastuksissa tapasin Perniön kunnan palveluksessa olevan nuoren lahjakkuuden, josta myöhemmin tuli Naantalin suunnittelusihteeri Jorma Kevan jälkeen.
Olli oli NTY:n  vaalipäällikkönä vuoden 1979 vaaleissa ja muistan vieläkin hengästyneen juoksijan, jonka ikävänä velvollisuutena oli kertoa, että vaalien jälkeisen keskiviikon  tarkastuslaskennassa olin vaaliyön tietojen vastaisesti  jäänyt valitsematta eduskuntaan. Muut korkeat Turun toverit kertoivat lauantaina tilanteen muuttuneen ja Pertti Paasion kohtalona oli tuolloin pudota.

Monet tekijät sittemmin vieroittivat meidät ja Ollin kohtalona oli todistaa, että onnettomuudet ja vaarat vainoavat meitä. Elämä ei kohtele meitä yhtä hellävaroin: Epäonnistumiset, pettymykset  ja taloudelliset ahdistukset voivat tehdä elämästä kärsimyksen.
Olli kulki raskaan polun ja lopuksi  vaikeat  sairaudet seurasivat tosiaan ja elämän langasta kiinni pitäminen oli jokapäiväistä  taistelua.

Satunnaiset tekstiviestit, puhelut ja törmäämiset heilauttivat sisintä. Mutta taas se turtuminen vei voiton ja niinpä saatamme laiminlyönnin pistoksia tuntien Ollin pitkälle matkalle kohtaamaan katoamaton rauhan. 
Pitäisi tehdä parannus;  mutta liian usein ajatukset eivät muutu teoksi.
Kirjailija Henrik  Ibseniä on lainattu epäonnistuneiden parannus yritysten johdosta: